KARHU
Kylläpä reippaasti urakoi nyt lounas,
keskeytymätöntä kolmea vuoroa paahtaa lempo,
sellaisella intensiteetillä,
ettei sekaan meinaa mahtua löysällä askeleella.
Meinaa jäisellä kentällä peruuttaa etuperin kulkevaa;
kyyryyn käydä pitää,
etukenossa vastata hampaat irvikissan tapaan.
Sellainen näky naurattaa myötäleeseen astujia,
vähäläntä käppyrä - lyyssin liepeet lepattain,
juuri ja juuri elämän raiteella taiteillen,
pyristelemässä vastahankaan.
Helmikuinen pastoraalinäytelmä;
koiru kiskomassa isäntäänsä paskalenkillä,
varpusparvi tirskuu orapihlajavitelikössä,
puluparvi läpsyttää aploodit.
Karhu möyrii ohitse - lapsuuden sankari,
huiskutan sille;
perässä murisee poikanen sepeliä sontien.
Kauneus löytyy terän edessä kaartuvasta aallosta,
sen tasaisesta jatkuvuudesta
sekoittuneena moottorin kumeaan möyrintään.
Keltainen on orastava kevään enne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi