SiMPPELi
Tasaiseksi sataneen jängän reunalla,
kusiaisen virassa - tuiki tavallinen tyyppi,
haaristelee lapio kourassa.
Sarat ulottuvat maailmanloppuun;
tai ehken hieman tälle puolen.
Aurinko nääs paistaa sieltä sarkain päästä
ja maailma loppunee vasta sen takaa,
muutenhan se olisi vain tulinen lätty - se kehrä,
eikä mikään pallo.
Simppeliä kuin pläkki - pallo se on,
joka suunnalta pyöreä,
mitä nyt pinnalla joku pilkku sauhuamassa;
lähettelee aurinkomyrskyjä arktiseen hysteriaan.
Ilman pohjanpaloja ei olisi koko hysteriaa,
vain sitä tavallista arktista;
se ketään kiinnostaisi.
Jaappanilaisetkin lisääntyisivät omilla konnuillaan.
Käypi se vaan komiasti silmään,
koskemattoman yli kun katsoo - ja korviin;
hiljaisuus.
Niin sikeästi huokoiseen pintaan imeytyen,
että ne vähäiset älystä erittyvät sanatkin;
sihahtavat ääntä päästämättä nietoksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi