HYVÄLUMiSTA
Aihkimetsän umpinen,
monissa haaveissa kypsäksi saakka ounasteltu tila,
hereää unilumista metsää,
lupolla maustettua aistinautintoa.
Mutta samalla täyskupsuavaa puuteria reilusti,
hyvinkin puolen metriä ja rapiat varvikon päällä;
käytännössä persjalkaselle liitingin reunaan.
Onpa se kyllä niinkin - tuommonen,
jotta vähälännemmällä hörppää kauluksesta;
ilman kurevyötä.
Vähällä hukkua koko sankariaines nietokseen,
sikäli mikäli yltiöpäissään siihen loikkaa.
Sellanen se pakkaa olemaan keskitalven tola
näillä hyväpuisilla hyvälumisilla tanhuvilla
äärettömien selkosten reunamilla.
Siellä mitään liikkumisesta tule,
räpivää rämpimistä,
olipa alla kengät tahi sivakat.
Sivakat jos kerran,
niin sitten kerralla sen pitkät,
että vain suoraan pystyy suksimaan;
vasta toisella jängällä kääntämään rantteelle takasin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi