SiLKKiHÄNTÄPARViA
Keskitalven elämä;
muutama satunnainen rastas vastannut haasteeseen,
tupsuniskoista sitäkin useampi,
vaikka suurimmat ryppäät - silmämääräisesti -,
lienevät jo ehättäneet etelän tanhuville.
Mutta vielä tällä erää varsin tiheään - näitä -,
vilisteerejä - näkimet yhyttää;
somia äkkiarvaamatta pyrähteleviä kirjosiipiä.
Yhyttää,
vaikka kuin talven oloiselta vaikuttaa aika lumineen
ja kipakoine pakkasineen nuoskien välissä.
Pieniä silkkihäntäparvia on siellä täällä,
pitkin poikin lättänää taajamaa - eritoten laitamilla.
Tummia könttejä koivujen latvuksissa niillä töin;
tupsuniskoja helisemässä.
Yläkerrassa pähkäilemässä vähäisellä,
ruuan ohjaamalla järjen kipenellään,
että mihinkäs orapihlajaan seuraavaksi pyrähdys.
Ja tyhjennys.
Ennen kuni viimeinen marja on noukittu,
jo jonkun hätäisemmän höhelön oikusta lehahdus;
oikopäätä - summittain yläviistoon oksille -,
uutta apajaa tutkailemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi