REiSSU

REiSSU

Tietä tien perään,
jossain näkymättömissä - Etäänperällä,
äärettömän tällä puolen -, häämöttää kulminaatio.

Tasaisen unettava hurina - kuollut liikenne,
satunaisia ryöpsähdyksiä huururitvoista,
kaikki muu tapahtuva on vain liikettä eteenpäin.

Oudosti - sielua ravistellen;
kaikki pitkän ajomatkan aikana mielessä ohimennen
vilahtaneet pilkahdukset kasaantuvat lopulta,
aivan loppumetreillä,
ihan itsestään kronologiseksi ketjuksi.

Rimpsuksi josta tietyt asiat toki voisi leikata poiskin,
toisaalta kun kello on jo niin paljon tätä elämää;
joutavat kyllä olemaan paikallaan.

Mitäpä noista enää - ovat mitä ovat,
tarkemmin ottaen hymähdyksellä selviää kaikista;
joidenkin kohdalla pakkaa naurattamaan niin,
että on suorastaan pidäteltävä.

Nainen vieressä pyörittelee päätään,
mullistelee silmiään
ja on ymmärtävinään hartioiden hytkymistä;
aviopuolison ankara rooli.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

LÄHETÄ TÄSTÄ ystävällesi runo!