TATTiMAA

TATTiMAA

Sarastus - jaappanilaisten "akatsuki",
valon lupaava orastus uudelle huomenelle.
Tattiaamu.

Se on niitä sielua liikuttavia hetkiä
jotka saavat aikaan väristyksiä;
aiheuttavat haihattelua ajun huikentevissa osissa.

Niitä hetkiä joita on talletettu humeetiin väkitukku
kaiken hulvatun varalta jo ennakkoon;
vaikkapa jotta josko tulisi huono päivä.

Vaan eipä tarvitse varastosta ottaakkaan,
musta pässilauma taivaanpiirillä perääntyy,
lipuu naapurikinkerpiirin puolta;
sataa vetensä sinne palkiseen.

Tattien kekkerit jatkuvat jauhoisessa kuolpunassa,
männyn juuret pukkaavat alvariinsa ruskeaa lakkia;
tarkkakuuliminen kuulee niiden pulpahtelut,
likipitäin suurinpiirtein samaan tapaan
kuin Ukon juhlan tienoilla kuuluu viteliköstä
lempiväisten ääniä.

No nämät sienet tietysti pieteetillä;
eivät riettaan himon suoltamalla kiimalla,
ähinällä ja puuskutuksella kuten ihmisotukset.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!