KUMiASU JA KONSERVATiiVi
Sää enteilee,
mutta enteilköömpä rauhassa;
ei tässä sokerista olla,
eikä suolasta,
vaikka varmuuden maksimoimiseksi on kumiasu
päiväasun yllä.
Hikeä pukkaa jo tunturin kuvetta kavutessa;
sen verta vastanen ruiskauttaa,
jotta pian tässä ollaan märkiä kahtapuolta pukua.
Umpipukemisen suuri kosminen haaste.
Yläpää vänkää kuorimaan päälikerroksen pois,
alkaa kuulemma vihtuuttamaan kosteat olosuhteet.
Tuntoaisti tuntuu olevan wanhan liiton konservatiivi,
ensisijaisesti ulkoapäin tulevan märän hyväksyy vain;
pitkin hampain senkin.
Hyvä ettei sisätilaan komenna kesken hyvän matkan.
Mutta sitten kun alkaa sujumaan;
vetoketkut ja muutkin läpät on laitettu hengistykselle,
tuuli tyyntynyt, sade lakannut
ja koko riesa riisuttu käsivarren varaan myttyyn,
niin mikäs tässä on jalkaa toisen eteen lappaessa.
Matka joutuu nyt sukkelaan - kiire häämöttää jo,
pikku punnerruksen jälkeen olen hyvin perillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi