ERON HETKiÄ
Ajassa on vienon suruvoittoinen sävy,
yhä enempi osa lehdistä luovuttaa,
irtisanoo suhteensa emäänsä,
hylkää ritvansa.
Tanssahtelee piruetteina maahan;
lehahtaa laitimmaisen immelmanninsa
ja käy maatumaan kotikonnuilleen,
antautuu maaperän ötökkäisten haltuun.
Viimeinen matka,
näiden matkamiesten viimeinen matka
käy ilmojen halki värikkäänä,
lehtisade on kuin jotain jatkoa Liisa Ihmemaalle.
Jos vielä kaikista aurinkoisten syyspäivien
hyvää tarkoittavista ennustuksista huolimatta sataa,
niin AH, AH ja AH!
Litsis lätsis.
Mikä euforia
kun märkään asuun takertuu koivukujan
kaikki syyspuhurin irti ravistamat lehdet.
Valmista tulee äkin,
kaljuuntuneet pöheiköt valmistautuvat
ensilumen märkään taakkaan.
Lehdet ja lumi varisevat yhtä matkaa, polulla syksyn.
VastaaPoistaMeitä on kyllä uhkailtu lumella runsaasti,
Poistamutta lehti on vielä näillä outamailla puussa,
eikä lumesta muuta kuin viime talven kuvia.