MAARUSKA
Jotain väistämätöntä ilmassa;
haikean melankolian sonaatti hämäränhengille,
virsitansseja mörkömustalle yölle
kun katsoo ulos raikkaaseen aamupäivään.
Alakulon viipyilevää ounastelua.
Piekanoilla kokontumisajot;
parahultaisesti kokoontuvat pörräämään termiikkiin.
Näillä paikallisilla vakimuuttajilla lienee ihan
omaomituinen paikkansa Kammanin etelärinteellä,
johon kokoonnutaan kaartelemaan lähtöseremoniat,
hyvästit ja kättelyt.
Kirkunoissa suruvoitto,
sointi kumpuaa syvältä rinnan onteloista;
putkahtaa ulos syyspäivään,
kiirii kaikuina poukkoillen eeskahtaalle pahtaissa.
Kymmenien miljoonien vuosien kokemuskertymä
purkautuu geenipankin vaistoventtiilin kautta.
Opiksi ja ojennukseksi uusimman sukupolven
yltiöpäisille hurjapäille,
wanhoille vahvistamaan ryhmäkuria.
Maaruska valtaa päivä päivältä alaa,
Väinön putkityöt on tältä kesältä ohi.
Näin se menee täällä Kuusamossakin - tuon Ruskan kanssa.
VastaaPoistaKohta se on kaikki 'maassa'.
Koivut varistavat lehtiään kilvan - kuka ehtii ensin....!
Voitaneen puhua- 'Ruska on maassa...'
Syksy Terveisin Eko
Tösös!
PoistaKyllä maarauskaa katsomalla näkyy, mutta eipä
se oikein erotu yleismaisemasta.