KiRiSTYSTÄ
Vartin harppaamisen jälkeen hellittää,
jyrkästä törmästä lievittyy tuttu kumpare loivaksi,
oiva tulipaikka.
Kohvehammasta on kiristänyt jo jonkin aikaa;
outo tunne - sillä tohtori toimitti originaalit
jo hyvän aikaa sitten parempiin suihin
ja silti net vielä kummittelee.
Vaan saattaapa se tuo kyllä hyvinkin olla
silkka humeettiin jumittunut tapa tahi tottumus.
Mutta samapa mokomalle - olkoon mikä hyvänsä,
kahvihammasta kolottaa,
edessä sopiva paikka parahultaisesti;
ei muuta kuin polttopuuriippi selästä tantereeseen.
Hyvästä puusta tuli,
oikein lempeästä Kuortakin kelosta,
tervarosoista punaista honkamäntyä;
niin täynnään tulipasilleja,
että tikut on varoen kaivettava taskusta,
ettei syty lempohinen ennen aikojaan.
Ja se maisema tästä tunturijärvelle;
sitä kyllä kannattaa sihdata.
etenkin höyryävä kuksa kourassa - etenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi