PAHTAAT

PAHTAAT

Tämä värileikki ei lyö leiville,
ei - ellei ole aikaa huoahtaa,
pysähtyä näille jyleille kiville näkimiä lepuuttamaan.
Tyhjän saa pyytämättä.

Oneus pois ja apeus, mielen kapeus - tilalle kepeys.
Eivät nämät mihinkään katoa.
Eivät haihdu, lennä pois - eivät.

Enevät,
isoavat mieluummin ihmisen ajussa siitä eteenkäsin
kun kaikki loksahtaa paikoilleen
ja mieli alkaa askarrella - rustata,
tämän jylhän kauneuden parissa.

Se vaatii aikaa, ajoitusta - sen suunnittelua;
että oppii kuuntelemaan kivien kasvamista,
tai milloin olisi otollisinta olla paikalla
upean huikaisevaan värileikkiin nähden.

Vuodenaika, kellonaika,
auringon korkeus, -suunta, sää,
iki-ihastuneen katselijan paikka;
mikä olisi optimaalisin - ehdottoman paras,
ihanteellisin näkemisen suhteen.

No nyt.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

LÄHETÄ ystävällesi tämä runo!