PYHÄTTÖ
Jokaisella on oma mielipaikkansa;
kuolpunan runkojen välistä siilautuva valo,
mäntyjen pirteän raikas tuoksu - lakkapäiden humina.
Jotenkin se joustaa,
antaa tilaa tunkeutua syvälle sisään.
On tilaa hengittää,
huokaista;
aikaa ripustaa lyyssinsä kuoston oksaan,
nakata karahkaan
ja katsella wanhan tulipaikan ympäristöä.
Kekäleitä nääs,
ne ovat täynnäns tulipasilleja,
tulehtuvat herkästi jo muutaman,
kekoon ristikolle asetetun risun liekistä.
Siinä sinulle on sekä paikka että kohta tuli.
Mitä vielä?
Ongit aihkin kolosta pannun,
muutamalla harppauksella maaruskan yli,
kurotat norosta vettä,
palaat - lykkäät keitinpuun nokkaan.
Siinä kaikki.
Aihkimetsä tulisijoineen on pyhättö,
sielun ja luonnon yhteinen tila.
Tuoksuva tervas tulessa, voiko muuta pyytää. Siinä on kaikki, tulevaisuus ja vastaukset.
VastaaPoistaSanoppa muuta veli hyvä.
PoistaVastauskommendeeraus kesti,
mutta on matkaakin.