JÄNiKSET PUUTTUVAT
Oireita, oireita,
jotka kuitenkin laantuvat jo aamupäivän aikaan
lempeän lämpimänä,
vain koskettain - hypistellen;
orastavan syksyn tuoksuksi.
Viipyilevää,
vitkastelevaa enteilyä,
ikään kuin empimistä joko häntä tohtisi tulla.
Voi tokkiinsa, sen kun vaan;
tule, tule, on odotettu esimakua,
se se on haikein ja parhain;
sielua vavisuttava tunne.
Ankaran lupauksen ennakko.
Vain onpa mokoma arka,
tyvenen veden päällä kutvailee;
sinnekkö se nyt asettui?
Merisavua lupaavasti maininkien harjoilla,
mutta kun jänikset puuttuvat,
latistuu näytös syksyn kyhäilyksi.
Ei saa intoa puhallukseen;
tämä päivä menee tälleen - joutenoloa lopetellessa.
Saapas näkee mitä kenkä tekee huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi