YHÄ LÄHENEE

YHÄ LÄHENEE

Se hetki ei ole kaukana kun varjot hiipuvat,
häipyvät meteliä erikseen nostamatta pois
ja kaikki ulkona tasoittuu pastelliksi.

Neljänkymmenenkolmen vuorokauden mittainen
laveerattu elämä alkaa pian,
siitä kertoo punakeltaisiin liekkeihin yltynyt taivas
puolen päivän kieppeillä.

Mutta valmiita ollaan,
se on nähkääs' tiedossa,
ollut jo iät ja ajat - vuosituhansia.
Eikä sen takia ole suurtakaan meteliä nostettu,
mitä nyt Lannanmaasta tullaan sitä pällistelemään,
ihmeenä ja hirveänä pitämään.

Jumalaton akkalauma sairastuu tahollaan;
vaikkei heidän elinpiirillään mitään kaamosta edes ole,
mutta silkasta myötätunnosta meihin ressukoihin
jotka joudumme pimeyden synkkyydestä kärsimään.

Ja meidän kaamoksemme;
hämärää ihanaa valoa,
ikää kuin sinisen huivin läpi pilvisenä päivänä.
ei synkkä ja apea,
vaan kapea aistittava kaistale vuodenkiertoa.
Elämää.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!