PORONTALJAPAHNOiLLA

PORONTALJAPAHNOiLLA

Tiedättehän hämärän varjoisan paikan
jossa on aina niin tyven,
että sauhu nousee pystysuoraan
ja pujahtaa maailmalle aukosta.
Hyppää tuulen selkään - on omilla teillään.

Välillä savu peittää utuna pilkottavan taivaankannen;
toisinaan - kirkkaana talviyönä,
syvänsinisen linnunradan äärettömyydestä tähdet,
tai willinä räiskyvät revontulet.
Muuten tässä tilassa on kyllä suora yhteys avaruuden
kaukaisimpiinkin ääriin ilman välikäsiä.

Tämä ylistyksen paikka on se henkinen koti,
hereän sielun ihana tyyssija;
huoma jonka kohdussa mielikuvitus reuhottaa
häpeämättömänä porontaljapahnoilla ilkosillaan.

Vastaanottaen ja yhdistellen,
paloitellen ja muokaten siinä reteässä tolassaan
kaiken muistista purkautuvan informaation;
hajut, äänet, näkymät, tuntumat ja tuntemukset,
kaiken mitä humeetti on päivän mittaan tallentanut.

Värkkää niistä virkkeitä, yhdistelee lauseiksi,
kyllästää ne tervaksen tuoksussa ja kahvin aromissa
ja näpräilee niistä värssyjä omaksi ilokseen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!