perjantai 18. marraskuuta 2011

NUORALLATANSSiJA


NUORALLATANSSiJA

Tästä pakinasta tulee lyhyt. Lyhyt siksi, että asiasta on inhottava kirjoittaakin, saati sitten ajatella ja pyöritellä häpeällistä ajatusta mielessään parahultaisesti orastavan talven alkaessa esitellä parhaintaan.

Väitän että jokainen meistä on tutustunut lapsuudessa-nuoruudessa jollain tapaa koulukiusaamiseen, useimmiten tahtomattaan - no ainakin sivunnut sitä. Kyllä se niin yleistä oli ja on lasten ja nuorten keskuudessa. On aina ollut, tavalla tai toisella, sovellutukset ehken vaihdellen mutta kuitenkin.
 

Asiahan on noussut esille myös monta kertaa tällä vuosituhannella yhteiskunnallisena ongelmana ensin aikansa piiloteltuaan. Minusta kyllä pikemminkin yhteiskunnallisten ongelmien aiheuttajana, jota ei kuitenkaan voi yli-inhimillisyyteen vajonneessa yhteiskunnassa kitkeä pois. Maksamme seurauksista erinäisesti kukin tahollamme. Uhrit kalleimman hinnan tietty.

Moisen ilkiön hampaisiin joutuminen ei ole herkkua, eikä näykkiminen tunnu mukavalta. Se alkaa piankin muistuttaa persoonallisuudesta johtuen milloin piinaa, kärsimystä tahi vitutusta ja jonka lopputulema on erityisen arvaamaton.
Sitä taas -
lopputulemaa, ei voi ennakkoon päätellä. Joku taipuu, joku kestää. Joku kostaa tilaisuuden tullen. Joka tapauksessa seurauksia kannetaan hautaan saakka muodossa tai toisessa.

Itsekin sain muinoin kansakoulussa pienikokoisuuden takia oiwallisen tutustumistarjouksen moiseen herkkuun.
Nooh - sitä kesti siihen saakka kuni tutustuin luisiin nyrkkeihini ja tein niiden kera sinunkaupat. Kiusaamiset tyssäsi melko oitis siihen, samoin orastanut nyrkkeilyharrastus. Poistuin koulumaailmasta kädet taskuissa.

Entä mitäpä tekee koulukiusaaja? Miksipä hän hyvin alkanutta uraa katkaisisi? Järjen pikkuhiljaa kehittyessä tolkuksi hän tulee taitavammaksi ja osaa kätkeä sekä naamioida omaa sisäistä hyvää oloa tuottavan menettelytapansa muuksi (työpaikkakiusaus).
 

Koulukiusaajasta kehittyy ajanoloon suoranainen taituri, niin taitava ilkeytensä säätelijä, nuorallatanssija, että muut kyllä kiristelevät alvariinsa hampaitaan ympärillä, mutteivät saa sellaista yhtäläistä otetta piinaajasta, että tämän haitan, harmin ja vaivan voisi jollakin kunniallisella tavalla eliminoida kyvyttömäksi.

Koulukiusaaja on niitä ensimmäisiä aikuisuuden kynnyksellä olevista, joka hoksaa että kyseenalaisin menetelmin saatua valtaa voi käyttää. Ja hän käyttää myös, olipa missä ammatissa tahansa. Mihinkä koira karvoistaan pääsee?

Meidät "tavalliset" - kiusatut tai kiusaamattomat tunnistaa jokainen itse omassa ajatusmaailmassaan helpohkosti pohtimalla huomaako tuon em. vallan käytön. Ikivanha totuus kun on: "Jolla valtaa on - se käyttää sitä"

Tuo totuus vaan tuntuu herkästi unehtuvan tavallisessa korrektissa kanssakäymisessä. Piiloutuvan näkymättömiin.

Itseasiassa korrektius on yksi paremmiston vallankäytön väline, sensori, se mitätöi keskustelua, arvostelua, kritiikkiä. Korrektius on vaadittava muoto, vormu, formaatti johon on ensin sovitettava ajatus ennen kuin sen voi julkistaa. Se on sivistyssanaksi naamioitua liukaskielisyyttä johon rupusakkilainen ei kykene tai halua kursailemattoman rehellisenä ryhtyä.


Yleisesti paheksuttavien sanojen lista laajenee koko ajan. Siitä ei liene enää kennellään epäselvää eduskuntavaalien jälkeen.
Tietyn ajan päästä koulukiusaajakin päätyy neekerin kera samalle listalle, sokean, ramman, eskimon, intiaanin ja suomalaisen kera.

Tällä erää se (koulukiusaus) on harrastajilleen vielä hetken aktuelli työkalu, hyvän kouluharjoittelun jälkeen oikein käytettynä tie menestykseen, vallan parrasvaloihin, mutta tulevaisuudessa, sitten kun historian kirjoja halutaan kirjoittaa uusiksi muinaisen suomettumisen malliin, se tulee olemaan epäkorrekti sana, määritelmä jne.

Ministerinä istuu mies joka koulukiusaamisen julkisella tunnustamisella ja anteeksipyynnöllä ratsasti absurdisti paremmiston suosioon poliittiselle kiitoradalle. Mutta mihinkä se koira karvoistaan pääsee?
Koulukiusaamisen sijaan on tullut kokonaisen kansakunnan kiusaaminen.

Eilinen puheen pläjäys oli sitä ihtiään. Sitä inhotusta ei voi käsiään tahrimatta näin viattomaan pakinaan kirjoittaa. Etsikää itse ja lukekaa. Pysähtykää toviksi kiiruiltanne ja tutkiskelkaa se sydämissänne.
Washingtonin Otto Ville Kuusinen ilmestyy humeettiin kun avartuvat silmät.

Ah - miten ne kiinalaiset sanovatkaan - kun sormi osoittaa kuuta, typerys katsoo sormea!

Procul harum,



Oh-show-tah hoi-ne-ne

Jos kättelet kreikkalaista - laske sormesi.

2 kommenttia:

  1. Oh-show-jne., Minäkin luin aamun Hesarista Kantomme (Stubbin) esiintymisistä maailman estraaleilla, ja puistattaa.

    Samaan aikaan kotimaan kamaralla toinen aateveljensä asettui julkisuuden raskauttamien liikemiestovereidensa tueksi itkua pidätellen...

    ...aivan pöyristyttävä kontrasti kun kaikki tiedämme, ettei kummallakaan ole hätäpäivää sen enempää kuin niillä liikemiehilläkään elämässään kun he julkisesti asettuvat vahvemman oikeuksien puolelle.

    Kenen puolelle heidän pitäisi ruveta jos Kataisen suulla jatkuvasti lanseerataan Hyvinvointivaltio-käsitettä? Mitä koko kaartin (kokoomuksen) mielestä Hyvinvointivaltio oikeasti tulisi olemaan, jos he yksin saisivat diktatorisesti asiasta päättää?

    ...samaan aikaan naapurimaan puolustusministeri ilmoittaa, että reunavaltioiden ja Naton käytös näyttää heistä siltä, että ydinsodanvaara on ilmeinen. Vahvempien ylimielisyys siis alkaa näkyä...

    VastaaPoista
  2. Valto Ensiolle:
    Hallitus on täynnäns' vedellä käyviä tuulimyllyjä.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi