TAiMENTA
Armand Laapotti tarttui kaksin kourin veneen kokkaan ja taiteili toppa- ja sadehousulahkeisen jalkansa veneen keulan sisäpuolelle. Koukisti toista koipeaan ja potkaisi sillä vauhtia ja vene erkani rannasta sen verran, että kaveri perässä ennätti kiskaista narusta pari kertaa ja vanha Ameriikan jamaha pörähti käyntiin.
Kuski pakitti syvemmälle ennen kun käänsi keulan kohti lahden suussa olevaan salmen suuntaan. Kaarsi vasemmalta pikku matalan ja väänsi sitten hanan auki.
Kuski pakitti syvemmälle ennen kun käänsi keulan kohti lahden suussa olevaan salmen suuntaan. Kaarsi vasemmalta pikku matalan ja väänsi sitten hanan auki.
Kaksi ukon turvakkoa töryyttelemässä apajilleen, molemmat ahtaneet ylleen ajankohdan ja sään edellyttämän varustuksen; naamat vastakkain menossa omiin rituaaleihinsa. Miesten hommia.
Korotetuilla laidoilla ja trimmillä varustettu soutuvene lähti kyntämään apajalle. Pari suurta paljua täynnä verkkoja keskiveneessä sekä joltinenkin määrä vilkkureita, köysiä ja tupureita ym. laskutouhussa tarvittavaa, tuura mukaan lukien.
Korotetuilla laidoilla ja trimmillä varustettu soutuvene lähti kyntämään apajalle. Pari suurta paljua täynnä verkkoja keskiveneessä sekä joltinenkin määrä vilkkureita, köysiä ja tupureita ym. laskutouhussa tarvittavaa, tuura mukaan lukien.
Tuulla viuhotti pikku puuskaa lounaan päältä, periaatteessa pitkin selkää, mutta kun suunnitelmissa oli koukata uloimman niemen suojassa tuulen alle ja sitä reittiä pitkän järven oikeaa sivuun jyrkille penkoille, niin eipä oikeastaan muista tuulista ollut tällä järvellä haittaa muulloin kuin pohjois-, koillis- ja itätuulella. Koillinen kaikkein huonoin vaihtoehto, parikymmentä kilometriä aavaa ulappaa mitä puhaltaa. Ja kyllähän se joskus puhalsikin, suoraan Jäämereltä. Se oli kylmää kyytiä.
Toistaiseksi oli vielä päivänreunaakin häämöttämässä kaakon suunnalla, ei pelkkää harmaata marraskuuta.
Tähän vuoden aikaan, marraskuun alkupäivinä arktisen alueen järvellä oli riskinsä, jää. Sen muodostumista ei kukaan osannut sanoa tahi arvata. Piti vain ankarasti seurata ilmanalaa, olla valppaana myös öiseen aikaan ja kiiruhtaa heti valoisan aikaan verkkopaikoille selaamaan pyydykset.
Nyt oli lupeissa muutaman päivän lämmin jakso vielä. Ehkä rannat pysyvät sulana sen aikaa, että taimen ehtii pakkautua verkkoihin. Sillä meiningillä oltiin liikkeellä.
Toistaiseksi oli vielä päivänreunaakin häämöttämässä kaakon suunnalla, ei pelkkää harmaata marraskuuta.
Tähän vuoden aikaan, marraskuun alkupäivinä arktisen alueen järvellä oli riskinsä, jää. Sen muodostumista ei kukaan osannut sanoa tahi arvata. Piti vain ankarasti seurata ilmanalaa, olla valppaana myös öiseen aikaan ja kiiruhtaa heti valoisan aikaan verkkopaikoille selaamaan pyydykset.
Nyt oli lupeissa muutaman päivän lämmin jakso vielä. Ehkä rannat pysyvät sulana sen aikaa, että taimen ehtii pakkautua verkkoihin. Sillä meiningillä oltiin liikkeellä.
Riski piilee siinä, että lahdesta pääsee lähtemään, mutta paluu saattaa olla hankalempaa jos alkaa ulapan reunalla oltaessa riitämään lähtöpaikan kesyjä vesiä.
Nooh - kaikki aikanaan, sen näkee sitten miten tarkalle osuu ajoitus. Nyt veti vesille sisuksissa korventava taimenen kytö. Isojen vonkaleiden jytinä verkon paulaan tartuttaessa.
Ei muuta tähellisempää syytä.
Vene kaartoi ensimmäisen muistiin merkityn penkan liepeille. Homma kävi supsikkaasti, sanoja ei juuri tarvittu. Syvyyden mittaus luotinarulla. Tupurin laskeminen, kohon tämmäys ja siitä köyttä verkon ja veden syvyyden verran yläpaulaan kiinni ja menoksi. Kaveri harotti kokassa verkon liinaa halliten ja Armand airoissa hoiti etenemisen. Hankaimet oli niin asennettu, että soutaminen kävi päinsä.
Kuuskytviismillinen taimenliina, kolme korkea ja kuuskymmentä pitkä, valui hallitusti ja oikeni veteen. Tässä alussa ei vielä puhaltunut juurikaan, ei läikyttänyt haitaksi.
Homma sujui tottuneesti, muutaman sanaparin avulla jata oli pian valmis, päähän tupuri ja koho. Siihen se jäi odottamaan huomen aamun kokemista.
Kone käyntiin ja kohti seuraavaan penkkaan. Homma sujui rutiinilla, eikä tuuli vielä päässyt paisumaan sellaisiin mittoihin, että siitä olisi sen erityisenpää haittaa. Puolen päivän jälkeen liossa oli liki puoli kilometriä aitaa taimenen päänmenoksi. Se on semmosta. Mitään ei saa jos ei pyydä. Näin on marjat.
Vielä laaja vilkaisu horisonttiin ja sitten kone käyntiin, suunta lähtölahteen. Tunti köröttelyä pikkuvastaseen kunnes päästään mantereen suojaan ja sitten vielä tovi. Se on siinä. Kahden miehen arkinen puuha.
Ei sanottavammin mitään elämän yleviä huippukohtia, raikasta, talvea uumoilevaa säätä vain, raitista ilmaa ja rinnassa kytevän tulen tyynnyttelyä. Huomisaamuun on vielä monen monta tuntia kulutettavana.
Nooh - kaikki aikanaan, sen näkee sitten miten tarkalle osuu ajoitus. Nyt veti vesille sisuksissa korventava taimenen kytö. Isojen vonkaleiden jytinä verkon paulaan tartuttaessa.
Ei muuta tähellisempää syytä.
~~~~~~~~~~~~
Vene kaartoi ensimmäisen muistiin merkityn penkan liepeille. Homma kävi supsikkaasti, sanoja ei juuri tarvittu. Syvyyden mittaus luotinarulla. Tupurin laskeminen, kohon tämmäys ja siitä köyttä verkon ja veden syvyyden verran yläpaulaan kiinni ja menoksi. Kaveri harotti kokassa verkon liinaa halliten ja Armand airoissa hoiti etenemisen. Hankaimet oli niin asennettu, että soutaminen kävi päinsä.
Kuuskytviismillinen taimenliina, kolme korkea ja kuuskymmentä pitkä, valui hallitusti ja oikeni veteen. Tässä alussa ei vielä puhaltunut juurikaan, ei läikyttänyt haitaksi.
Homma sujui tottuneesti, muutaman sanaparin avulla jata oli pian valmis, päähän tupuri ja koho. Siihen se jäi odottamaan huomen aamun kokemista.
Kone käyntiin ja kohti seuraavaan penkkaan. Homma sujui rutiinilla, eikä tuuli vielä päässyt paisumaan sellaisiin mittoihin, että siitä olisi sen erityisenpää haittaa. Puolen päivän jälkeen liossa oli liki puoli kilometriä aitaa taimenen päänmenoksi. Se on semmosta. Mitään ei saa jos ei pyydä. Näin on marjat.
Vielä laaja vilkaisu horisonttiin ja sitten kone käyntiin, suunta lähtölahteen. Tunti köröttelyä pikkuvastaseen kunnes päästään mantereen suojaan ja sitten vielä tovi. Se on siinä. Kahden miehen arkinen puuha.
Ei sanottavammin mitään elämän yleviä huippukohtia, raikasta, talvea uumoilevaa säätä vain, raitista ilmaa ja rinnassa kytevän tulen tyynnyttelyä. Huomisaamuun on vielä monen monta tuntia kulutettavana.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
....
....
....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi