PUOLENPÄIVÄN SEISAUS
On satanut yöllä vinhasti,
sitten selkeytynyt rasakaksi pakkaseksi,
natturalla kuorrutettujen tunturikoivujen viidakko
kaartuu upeana holvina.
On puolenpäivänseisaus,
palastelun hetki avotulen lumossa,
tervaksen rätinän hivellessä korvia,
tuoksun kaivertuessa sinne perinjuurin sisimpään,
sielun sijoille.
Pakkasen tyven.
Vitilumi imee itsensä pullolleen vähäisiä,
säästellen päästettyjä ääniä,
kuulee kun tintti pissii.
Erottaa oksasta karanneen hiutaleen tömähdyksen.
Tummien rankojen välistä pilkistelee viimeinen aurinko.
Kutittaa haistinta niin somasti,
että kyynelet tirahtavat silmäkulmiin
ja keho jännittyy,
valmistuu ottamaan lihaksistollaan pärähdyksen.
Aivastus laantuu wäkevään itsehillintään,
aurinko lakkaa hivelemästä nokkaa.
Kun sitten huomaan uuden taipuneen koivunrungon;
ajattelen että Tarzan on roikkunut siinä.
sitten selkeytynyt rasakaksi pakkaseksi,
natturalla kuorrutettujen tunturikoivujen viidakko
kaartuu upeana holvina.
On puolenpäivänseisaus,
palastelun hetki avotulen lumossa,
tervaksen rätinän hivellessä korvia,
tuoksun kaivertuessa sinne perinjuurin sisimpään,
sielun sijoille.
Pakkasen tyven.
Vitilumi imee itsensä pullolleen vähäisiä,
säästellen päästettyjä ääniä,
kuulee kun tintti pissii.
Erottaa oksasta karanneen hiutaleen tömähdyksen.
Tummien rankojen välistä pilkistelee viimeinen aurinko.
Kutittaa haistinta niin somasti,
että kyynelet tirahtavat silmäkulmiin
ja keho jännittyy,
valmistuu ottamaan lihaksistollaan pärähdyksen.
Aivastus laantuu wäkevään itsehillintään,
aurinko lakkaa hivelemästä nokkaa.
Kun sitten huomaan uuden taipuneen koivunrungon;
ajattelen että Tarzan on roikkunut siinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi