tiistai 8. marraskuuta 2011

NiRHAAMiSTA


NiRHAAMiSTA

Talvi oikuttelee kuin kiukutteleva pikku pahis;
eilisen kipakka pakkanen napsutteli aikansa
tylsyi tylsyyteen ja vaipui laskemaan vesisateeksi
joka tekee hyvälle alulle päässeestä lumesta
reikäisen huteran harsun.

Se lysähtää niille sijoilleen,
paljastaa altaan tumman kostean karikkeen,
jos ohikulkeissaan luo siihen arvioivan katseen.
Sulavan vaimea kihinä erottuu tyvenessä;
hyvällä kuulolla.
Haistimessa on aistittavissa selkeä maan tuoksu.

Taivaankansi on harmaaseen valjastettu esirippu,
kostea surkeus utuina jänkien yllä,
lounaalla kultainen häivähdys aprillia.
Aprilliapa hyvinkin, mutta toivo herää,
josko sittenkin - pitkän odotuksen jälkeen.

Jalka nousee hieman kevyemmin,
matka taittuu,
mantu anturan alla muuttuu hiekkakankaaksi,
pian jo häämöttää wanhan tulipaikan jäänteet.

Ukkosen säleiksi pirstoma kelontynkä odottaa
puukon kutitusta kylkiinsä, nirhaamista,
tulen hipaisua tervaa tihkuviin lastuihinsa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi