SiELUN LAULUA

SiELUN LAULUA

Nyt menee pian voiton puolelle;
pieni suloinen kehittyy sellaista hoppua,
että kohta lampsitaan tundraa myöten putouksille
ja muitakin ihmeitä haistelemaan.

Neiti reppuun,
setti vyölle,
matkasauvasta tukea;
hyvä sillä kurin kulkea pounikoissa,
harppoa norojen yli,
kavuta kallioissa.

Ja ympärillä huumaava jängän tuoksu;
väkevässä aromissaan haistimen villiksi saava aava,
huokailemassa ujosti sinervässä hunnussa syksyä.

Sielun laulua heti kolmannella askeleella,
loputonta sisäistä hyminää hyvästä olosta,
puhtaasta nauttimisen tunteesta
sekä onnistuneiden valintojen onnesta.

Tundra elää oma vikinäänsä,
kontiaisten kuulematonta sipipuhetta,
laitimmaisten hyönteisten kohmeisia surinoita.

Hillapellot kypsyvät viistossa valossa,
siellä täällä luuraa jo varhaiskypsiä muuraimia.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

SÖRSSELiTEOS

SÖRSSELiTEOS

Nooh - jossain tulee takaisin se jonka jonain sai;
viikolla oli useita tosi iloisia tuokioita,
tänään lisää jos oikein hyvin.

Tulia rannan sannalla,
ajopuita nuolevia liekkejä ahmivine kielekkeineen,
ihmisiä liemillä kevennetyillä mielillä
sorisemassa useilla kielillä toisilleen,
porisemassa niitä sekä näitä asioista
ja niiden vieristä.

Eineitä pahvilautasilla pelkän kuriositeetin vuoksi,
ei juuri nälkääkään - kellään,
mutta kunnon kokkilas tekee asiaa vaikka salaatista,
syöttää sen tutuille ihmiskulinaareilleen;
niin äkkiväärällä kastimella sotkettuna,
että suupala saa haukkomaan jumalilta apua.

Sörsseliteos käy hengen päälle - pirua siunataan -
ylistäviä kiitoksia satelee niin,
ettei sanoista saa selvää ilman viikatetanssia,
ei norjandiaksi sen paremmin kuin finlandiaksikaan;
enklanniksi jaksetaan sitten kuitenkin lopuksi nauraa.

Tuo kaikki tulossa vasta jos sää;
mutta edellisenä kesänä edellisen elokuun illassa,
samalla rannalla voitiin noin hyvin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

SAVUMAiSTiAiSiA

SAVUMAiSTiAiSiA

Täällä sitä taas,
vakipaikassa,
niin varhan,
jottei maan rauha ole vielä häirtynyt tästä tulesta.
Eikä savusta.

Pieni sylyskökkö tervastuoksuvaa keloa,
pikkuriippiin mahtuva piisaa,
kiehiset kulkevat jos ei nyt pivossa,
niin reisitaskussa kumminkin.

Toisessa sellaisessa oikein vähäinen pullo kohvetta,
paperilistassa annos äkkimakeaa sekä kuksa
ynnä tulensytytin - vesi paikalla, myös musta kana.

Vähäpätö puuhastelu,
rutinoitu kaikki jonniijoutava pois;
liekit leimuavat oitis,
hetkessä sarastuksen kepeä tuuli toimittaa jo
savumaistiaisia huomenkoille.

Ajatus on vapaa arjen paatoksesta
eetos riipinyt kahleet - rilluttelee -,
liihottelee pitkin poikin tämän vuorelman notkoja
siinä missä nypyjäkin;
huiskauttelee tasavahvan epäsäännöllisesti hui-hai,
niin kuin haihattelevan kuuluukin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

iLOiNEN JOUKKO

iLOiNEN JOUKKO

Kesäyön unelma on sinisiä kurjenpolvia tulvillaan,
kissantiu'ut helisevät heli-heliä hennoissa varsissaan,
värisevät suviyön hunnun sisällä onnesta;
on vain aikaa ja aikaa,
mystisen valon lumoavaa taikaa.

Satumainen olo pidättelee vaiti olemassa,
mykistyminen on tässä tolassa ihaninta
mitä kukaan voisi keksiä,
kaikki sulautuu äänettä oikeille paikoilleen.

Riettaan arktinen hulluus,
se asettuu hysterian asettamille rajoille;
ei mitään hui-hai nollatoleranssia,
vaan antautumista täysin vietäväksi,
niin ettei jälkiä jää kun veteen piirrettyyn viivaan
ja silläkin siisti.

Tämä on nyt tässä kuin pääministerin wanha akka,
kaikki jää,
uutta sievyyttä ahmitaan vastaan intohimon vallassa;
nuoruuden kiihkeä valo kajastaa yhä kiiluna
sarastavan wanhuuden oireiden yli.

Sielu laukkaa haihatellen avaruuden rajamailla,
kiitää vuonoa kiertävällä radalla yltiöpäänä;
hurjapäisten veijareiden iloisessa joukossa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

VESiKiVi

VESiKiVi

Mukavaa elämää,
eipä juuri pienet Pohjan akan ärrin-purrit hytkäytä,
vaikka saattaa kyllä osan nahkakaistaleesta -
kun oikein äheltää - saattaa toviksi linnunlihoille
ja karvat tikkuina töröttämään
kuin karvanlähtöisellä siilirievulla.

Mukavaa elämää muuten,
pientä iloista hälinää jälleennäkemisissä,
siinä seassa einehdintää ulkoruokinnassa,
tekemisten järjestelyjä,
uusia suuntia,
auvoisille retkille määränpäitä.

Ja heinä odottaa tuoksuvana viitaketta -
viikate taas vartoo vesikiveä -,
joka nyt vaan ei muista koskaan tulla esiin kolostaan
jonne se löytämisen varmistamiseksi,
hakuajan lyhentämiseksi on asetettu.

Pitäisi kai se sitten vielä liipatakin - terä -,
suloinen musta raution takoma,
jos sattuu silmä osumaan tälle kesälle
siihen kovasinesiintymään.

Sade kastelee - se on kuin suklaaleivos kermakakulla,
sateenkaarenpää kasvaa pihamaalta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

KALALAATiKKO

KALALAATiKKO

Kotirannan kosketuksen sietämätön hipaisu;
kun valtava Jäämeri huokailee tasaiseen,
väliin tyynenä pyylevänä,
toisinaan tuikeana muikeana,
vastavuoroon - kuten asioilla on tapana.

Mutta nyt vain lykkien vuoksea nuolemaan kiviä,
sitten viimelipaisu
ja täyskäännös.

Kaijalta pakoon loikannut kalalaatikko,
se peruu aikeensa,
ei rantaudukaan - väärä maa kai.

Antautuu pikaisen harkinnan jälkeen luoteen kyytiin,
hiipuu lopulta näkymättömiin,
killuu olemattomiin.

Vajuvan suolaveden imu kiskoo autereista usvaa,
seassa on sakeita sumulampareita ulappain aavoilta;
mantereellista perua jostain Siperian reunamilta,
hyppäävät hanakasti vuoroveden kyytiin.

Tällaisesta jatkuvasti muuntuvasta panoraamasta
osaa kyllä nauttia oikein sydämensä kyllyydestä;
taiteellinen vaikutelma on jotain sellaista
mitä ihmispää ei ihmisraajoin osaa iänkuuna loihtia.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

TUOKSUU

TUOKSUU

Suolaveden pärskeissä tuoksuu,
kuolleiden kalojen ruuma tuoksuu,
pitkänsiimat syötit lem... tuoksuu.

Koko purkki hai... tuoksuu,
kipparin savuava piipunnysä tuoksuu,
emalimukin höyryävä kohves tuoksuu.

Tuutingin tumma rommi tuoksuu,
Arkangelista ajelehtiva merisumu tuoksuu,
hylkeiden pulahtelu tuoksuu,
isokoskeloiden räpistelevä juoksu tuoksuu.

Susi-Larsen veivaa ruoria - paapuuri tuoksuu,
veivauksen aiheuttama pakokaasupilvi tuoksuu,
ryhävalaan sivuutus hipaisemalla - sen hönkä tuoksuu.

Hentoinen maatuuli tuoksuu,
paenneen vuoroveden paljastama ranta tuoksuu,
persliukkaiden kivien rakkolevä tuoksuu.

Ranta-ahteen niittu ja niitetty heinä tuoksuu,
ruoholeikkurin katku tuoksuu,
kukkakedon kesä tuoksuu.

Jo nuupahtaneiden kukkien orastava syksy tuoksuu,
koko merenrannan elämä tuoksuu.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

RYSSÄNSUMU

RYSSÄNSUMU

Villasukan värinen sarastus,
ei sentään makuinen mutta ylettömän tyven -
tyyliin huopatussutehdas hiiskahduksineen.

Tuuliviirin retku nojaa salkoaan vasten
niin saamattoman näköisenä,
että niinköhän tuo tuosta enää tokenee;
josko koskaan,
vaiko jälleen yllättäen.

Suolavesi huokaa kauas paenneena,
vastaanottaa tanakkaa sumua
joka lipuu harmaata pintaa nuoleskellen kaakosta.

Ettei nyt olisi se kuuluisa Ryssänsumu;
parisatametrinen tasaisena lipuva seinä
johon verrattuna hernerokka on läpinäkyvää.

Toisaalta,
seinämän päällä näkyy toistaiseksi vain harmaata,
poissa on vielä puhdas sininen pilvetön,
joka tähän näkymähaittaan normaalisesti kuuluu.

Varhaisina keväinä tämä luonnonihme on ilmaantunut
parhaimmillaan jo heinäkuun puolivälissä,
viime vuodesta joku sen kaltainen häilyvä häive,
että ilmestyi vasta heinä-elokuun vaihteessa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

LYÖMÄTÖN

LYÖMÄTÖN

Kaikessa rauhassa kuvanotinta roikottaen,
eetokset tyyten muualla kuin muassa;
sitten.

Tunturitiellä vastaan äkeä otus - hullun kiilto -
silmät säkenöivää vihaa kiilottaa,
etummaisilla jaloilla vuoro vuoroon kuopii;
pärskytystä ja puhinaa,
että heikommilta osaisi osautua löysät punttiin.

Olihan se ällistyttävää,
väkisinkin ajatus muuttui korniksi
ja suustani purkautui joskus muinoin,
ammoisina aikoina talteen pantu huokaus:
"Agan Tas ni, eus e’n nev,
benigys re bo dha hanow..."

Tuossa nimenomaisessa asiassa kernowekiläinen
on lyömätön;
äimistyi siinä vastapuolikin.

Mitäpä tuossa muutakaan tällainen täkäläisittäin
tuiki tavallinen ihmisotus;
joutuisi herkästi noloon asemaan,
jos ottaisi peruutusvaihteen
ja hippulat vinkuen painelisi sivuryöppyä -
tie sonnalla takakäteen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

SiNiSTEN KUKKiEN TULVA

SiNiSTEN KUKKiEN TULVA

Hehkeyttä on,
sieluntilan tolasta riippuen hempeytyy yhä,
kevenee - ehken lempeytyykin,
vaikka lähes kaikkien siipiniekkojen luritukset
ovat menneen kesän puolella.

Muiden kuin varpusten,
ne jaksavat sirkuttaa kyllä;
ei ole koskaan tullut asiaan paneuduttua,
sillä kurin vakavasti,
että olisi rohjennut henkilökohtaisesti
tiedustella niiltä sirkutuksen liittyvyyttä,
heikäläisiin lemmentöihin.

Susj siunakkoo!
Ei kai net nekään nyt ympärivuoden lisäänny
ja täytä kokonaisia maita varpusparvillaan.

Hereään tunnelmaan kyllä pääsee;
pysähtyneen ilman myötä tulvii tuoksuva kesä,
seurausta yhä kiivaasti kasvavasta kasvimassasta,
jolle ei näytä olevaan mitään tolkkua
väkevästi viivästyneen aloituksen takia.

Silmäniloa piisaa,
katsoipa mihin suuntaan tahansa,
sinisten kukkien tulva vyöryy nyt tälle perälle.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

MERiMAiSEMA

MERiMAiSEMA

Taas on päivä pulkassa,
kaikensorttinen päivittäispuuhastelu ohi,
prinsessa emonsa kainalon huomassa,
harrastaa puolihuolimatonta nänninnäykintää samalla
kun harkitsee siirtymistään Höyhensaarille vai -
pitäisikö vielä riipivän konsertin että olen olemassa.

Pikku majakan -
oikeammin sektoriloiston - merenpuolella on tyven,
se vähäpätö tuuli mikä hengissä,
uhkuu veltohkosti,
mutta vaikuttaa luopuvan sovinnolla yrityksestään;
mitäpä se hyvejää - tyhjän suap pyytämäti,
iha ilimon aikojjaa.

Seinä selän takana tukevan tanakasti;
hanakasti siihen nojaa,
luottaa niin,
että rohkenee levoontua itsekin,
antaa läskipalasten valua näkimilleen
ja sihtailla puolittain luomien raoista merimaisemaa.

Ei ole sanottavaa,
ei ääneen lausuttavaa,
vain pelkkä hyvä olo;
seinään liimautunut ihmisotus ei kiinnosta liki lipuvaa,
keskenään mutisevia haahkaemoja.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

HUOMENiSSA

HUOMENiSSA

Jotain on tehtävä - tormistauduttava -,
tämä uusikuu sulaa käsiin kukkaloistoa ihaillessa,
luonto pukkaa kukkaa hopun hoppua.

Pian on puolikuu - ja heinäkuu lopussa,
jos tässä ehättää ulajamaan,
pitää ryhtyä toimeen,
pohdiskelemaan oivallisinta paikkaa vuorella,
jotain kukkaniitun tapaista alhoa,
tai täydellistä vastaavaa.

Että kasaisi pieniä tulipuita -
noin sylyksen verran suurin piirtein -,
wanhaan rinkkaan,
hilaisi kamutessaan ne samalla,
kiskoisi selkäpiinsä päällä ylämäen päälle.

Huomenissa,
sitten kun aurinko on kiertonsa tehnyt liki loppuun,
se piipahtaa poissa reilun puolitunteroisen
ja palaa entisen ehona.

Pitkä päivä on silloin päättynyt,
taivas on yhä putoamatta,
möröt pysyttelevät visusti syövereissään.

Jo tuon kunniaksi kannattaa käydä ulajamassa iloa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

LERPPU

LERPPU

Köökin akkunasta tuuliviiri - se on joutavalle jotain;
silmä hakee tyhjänpäiväsen olemattomasta
tyhjänpäiväselle olematonta draamaa.

Vasta äsken sojotti pönäkkänä,
huiskautteli häntäänsä myötäleessä
kuin vakavampikin tekijä,
vaikka kyseessä olikin vain Vaigatsin suunnasta
sarastuksen päällä tuleva vakio viisimetrinen
joka viiden kintaalla lakkaa - ei sen kummempaa.

Ja kohtapa heittäysikin lerpuksi - työttömäksi,
virkaheitoksi joutilaaksi,
toiselle joutilaalle silmätikuksi.

"Ähä-ähä, mitähän se nyt meinaa?"
kun muut tuulet kävivät palaveroimaan,
että mistäkökö suunnastako seuraavaksi?
Että kenelle se kukonlaulatusvuoroa pukkaa?

No aikansa jaakailivat,
lopulta lounas otti tilan haltuun - otteen viiristä
ja alkoi laulaa kuuden kieppeillä.

Ka mikäpäs se siinä - viiri ylpeänä kohosi vaakaan
ja alkoi virkaansa samantien hoitamaan,
halukkaasti kokonaishallintaa ylläpitäen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

METSÄNEMÄ

METSÄNEMÄ

Tapasin metsänemän.
todella mielenkiintoinen tapaus - en kerro missä -,
eräs pöheikkö vain;
nääs kun tuli aivan hillitön tarve pysäyttää,
loikata raviin ja housuja auki riipien vajota
vitelikön ihanaan sammaleiseen siimekseen.

Siinä se kykötti minua vastapäätä -
viaton luontokappale -,
ei pienintäkään hajua poliittisesta ilmastosta
tahi kaiken maailman huu-haa-kuplista,
puhumattakaan ilmastoinninmuutoksesta
tai muustakaan tolvanoita ja pölvästejä
villitsevistä kiimoista.

Siinä siveänä kaikessa lehtivihreämättömyydessään
huulen alapuolelle kääntyneine kehälehtineen;
huomautin sille että aikaisessapa olet,
senkö täytistä pitää uhmata sukusi tulevaisuutta,
saattaa hyvinkin lunta ropsautella vielä,
tämä kesä kun näyttää siltä.

Eipä tuo purkaukseeni mitään vastannut,
tuijotteli vaan herkkänä toimenpiteitäni;
ehken saattoi tuo outoelämä -
ellei ollut mielikuvitukseni haihattelun tuotetta -,
väkevimmän kaasupilven aikaan hieman nyrpistää.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

OPTiMUM PORTUS

OPTiMUM PORTUS

Sarastuksen satama;
vain lievän loivaa vuoroveden huokailua altaassa,
vaisua kihnutusta,
kaikilla mittareilla hiljaista - äänihäiriötöntä,
asiaan kuuluvaan sopeutunutta tavallista.

Tragedia puuttuu,
draaman kaari niin onneton,
pelkkä kohouma siloisassa tasapaksuudessa;
huomeneen kiirivä ensimmäinen lievä kolahduskin
vaimenee silkaksi tavalliseksi hiiskaukseksi
ennen kuin edes lokkilauma ehtii noteerata;
hiipuu pois,
ei ylety toiselle laidalle.

Ehkä sittenkin keskisellä paikalla lipuva haahkaemä -
kera vähiin kuluneen poikaparvensa -,
taitaa kohottaa lievästi kulmiaan,
mutta rauhoittuu kiireen vilkkaan olemaan tyyni.

Kaunista on,
tämä kalaan orientoituneen miljöön henkivä rauha,
se saa jotenkin romanttisimmat,
hurjaan työhön perustuvat mielikuvat liikkeelle,
raivoavan hyisen meren ärjymään sielussa.

Tämä siloinen tyven - suloisen sarastuksen idylli.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

PAKSUA

PAKSUA

Sumu täyttyy näkymättömistä askelista,
hissuttelevia sipsutuksia -
ne oikeastaan vaistoaa jo hiukan ennen kuulemistaan.

Parahiksi juuri kuni duffeleihin, trensseihin
tai muihin luotettaviin asuihin pukeutuneet
putkahtavat esiin sakeudesta haamuina.

Kaikkialla ylt'ympäriinsä laheaa
harmaata hiljaista,
paikoin jopa hipi - kaikilla tunnetuilla murteilla;
kaiku joka yleensä höylin nohevana,
kerkkäänäkin vastaa;
on nyt lomautettu yhdessä tuuliviirin ja yön kera.

Tuulenosoittaja roikkuu,
yö lymynnee jossain kurun pohjan onkaloissa
talven varalle turkkiaan paikaten
ja kaiku on pestattu hevi-bändiin öyhöttämään.

Päivä on ylimmäisenä mestarina,
kaiken harmaan päällä hääräämässä,
määräämässä porotuksellaan sumulle kulloisenkin
paikan, paksuuden sekä liikkeen elossaoloajan.

Ei tämä haitaksi mitenkään ole,
ei - vaikkei ojennettua omaa kättänsä näe.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

PANNU

PANNU

Pitkä huomen aamuun,
varhainen virkeys johtaa virkoamiseen,
virkoaminen heräämisen tunteeseen;
se saa mielen vireille,
sielun vellomaan.

Ei epäröintiäkään,
lojuminen ei valmista maailmaa;
kiepsahdus jalkeille ilman silmien hieromista,
unihiekat ovat karisseet järkytyksestä.

Meikäläisen herääminen on niin rutakkaa,
ettei siinä Nukku Mattinen ennätä pukea
kun pitää jo hypätä vauhdista toiseen uinujaan.

Pannu tohisee,
näkimet haravoi varhaisia rannan tapahtumia;
suolavesi huilaa pitkällä - menee jo kaukana -,
liki parin sadan metrin päässä,
ranta karkaa tänään loitolle.

Lokkisakki myötäilee vuorovettä huomaamattaan,
veden rajassa piilee niiden elämä silloin
kun ihmisen toimittamaa roinaa ei ole saatavilla.

Vesi pukkaa nokasta onkaa;
valmistuu märkäämään rutikuivan annoksen poroja.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

KETOJA

KETOJA

Väkevänmakuisen,
tuoksuvan vehreän ylle kaartuu ankara sininen;
kurjenpolvet jotka itsessään ovat lähinnä retliiniä,
häipyvät näkimistä,
sulautuvat lähes tyyten sinivihreän yhdistelmään,
jos katse vähänkin osautuu taivaanpiiriin.

Tämä on tätä,
jokakeskikesäisiä elämän suuria hetkiä,
Arktisen hysterian pitkän päivän sonaatteja
joille ei ole loppua kuni vasta
kun yö suutelee ahnaasti laaksojen lompoloihin
kuvastuvia vuoria ja kuruja.

Siihen saakka ja hyvän matkaa ohikin,
willeillä kukkakedoilla tunkua;
puna-apiloiden ryöppyjä,
kissankellolampareita,
kakkaroiden ja saunioiden tuppaita
ja sitten valkoapilain vöitä kilometritolkulla pientarilla,
aina syksyn ensihavaintoihin saakka.

Kaikkea muuta kasvavaa siinä seassa ja välissä,
luettuja sekä lukemattomia;
sellaisena sielua kiihottavana soreuden purskana,
että väkisinkin näkimet haravoivat kukkaketoja
lapsuuden keijukaisia tavoitellen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

LiTiNÄÄ

LiTiNÄÄ

Sataa,
sataa niin että kivien sukukin viheriöi;
ellei ole pakko olla harmaa;
sammakoista erottuakseen.

Sellaiset paikat - nekin katolliset -,
joissa normaalisesti pysytellään maltillisen kuivana,
kostuvat nyt jo pelkästä sateen ajatuksesta,
eikä sille ole järjellistä loppua näkyvissä,
kosteus nousee kuivaa reittiä
kuin maannousema näreessä.

Miellyttävän laheasta tunteesta kehittää äkin
sellaisen kiihtyvän litisevän ällön
joka saa vikisemään silkasta mielen pahoituksesta.

Varjo ei auta kun ei aukene kun ei ole mukana,
kirjastokin on kaukana,
että josko sitten sinne menisi -
yhteiskunnalliseen sateensuojaan -,
loppupeleissä jos ei lopu - sade.

Sataa vaan,
parhaimmillaan innostuu kahteen sataan;
sen ulomma loitommalle ei laskutaito kykene.

On laadittava selkeä tuli ja turjotettava siinä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

NAHKAPUSSi

NAHKAPUSSi

Hyttysetön maailma on sekin jotain,
vaikka ei noista Hämärän rengeistä sen isompaa
haittaa ole kuunaan ollut,
sen minkä etutassu joskus väsyt huitomiseen
jossain tiheässä näreikössä muinoin -
ehken jopa hieman ärtymyksen puolelle.

Mutta silleen soppelisti silloinkin,
rakkaudesta elämään sikäläisessä maisemassa,
nyt Arktisen hysterian sisimmässä kauneudessa;
ei tarvitse -
ellei ehdoin tahdoin tuki itseään tyvenellä tundraan.

Suolaisen veden rannalla lepää hyvänolon tunne;
istuu majakan taakse asetetuilla poikkipuilla
luut pienessä kehon myötäisessä nahkapussissa
ja vain ihailee kevyitä riettaahkoja huokailujaan
jotka tanssivat laskuveden myötä tuonnemmaksi.

Ehken joskus sotkeutuvat elävään veteen,
ajelehtivat suuren tuntemattoman toiseen syrjään,
nousevat siellä sikäläiseen sieluun kuin kotiinsa.

Tai palaavat vuosien päästä -
tavallista väkevämmän vuoksen kyydillä -,
ruskolevään takertuneina myttyinä
koko sannan roskaten.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.