SUOLA-ANNOS

SUOLA-ANNOS

Sade rankka,
suloinen rankkasade ihana;
pisarain iskemät santaan tekevät
miniatyyrisiä sotapommikuoppia,
ikään kuin siinä olisi Hampurin uusinta,
sen tunteita ravisuttava pienoismalli.

Asfaltista riettaina pomppivat helmet,
räiskähtelevät riehakkaasti joka taholle;
saavat pienessä hetkessä ylitsevuotavan tulvan
jonka pintaa ne sitten vaahdottavat iskuillaan.

Ja mikä torvien kohina,
peltikatteelle osuva kaaosmainen säntillinen kuuro
osautuu vilton väkevässä ohjauksessa ränneihin,
hurahtaa niistä painovoimalla syöksytorviin soitellen.

Katuoja juoksee sellaista hoppua,
ettei sitä kiinni saa,
ellei ole älynnyt sitaista sitä marhamintaan.

Siinä ajassa kuin hitaimmat ehtivät kissansa sanoa,
on taivaalta kaadettu rankkasaavillinen
jo kipaisut äitinsä siniharmajaan syliin;
nauttimaan sille kuuluvan suola-annoksensa.

Oi viehkeä syyskuu!

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

iN REGENERATiONE

iN REGENERATiONE

Yö valuu päälle tasaisena vyörynä,
maininkien harjat erottuvat vielä,
vuorovesi kohisee vaikkei näy;
on se siellä.

Tasaukseen on vielä jokunen viikko ja kipenet,
sitten alkaa hämäränhenkien tanssi;
maaruska tallaantuu huurteisen hurman alla,
kuihtuu ruskeaksi martaan partaalla
miesmuistin ensilunta odottaessaan.

No siihen on toki aikaa vielä,
mutta kukapa kieltäisi tulevaa odottamasta,
tasalaatuisen tyvenen kesän jäljiltä
kuudella boforilla vartaloa puisteleva Pohjan akka
on piristävä tapaus,
virkistävä vaihtoehto,
omista eetoksistaan hereille saava voima.

Sitä oikein joskus odottaa,
että jostain solasta puhaltaa sielua raapiva,
luihin ja ytimiin tunkeutuva raaka tuliainen;
arktisen hysterian fanfaari.

Siinä on sitä jotain,
pelin henki muuttuu kerralla
joka syksyiseksi uudestisyntymisen hetkeksi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

KULTAA PÄNiKÖiHiN

KULTAA PÄNiKÖiHiN

Kesä vaikuttaisi - siltä se ainakin tuntuu -
pääosin olevan etupäässä ohi;
ainakin ollaan jo takapäässä,
sen huomaa lähisäässä tapahtuneesta muutoksesta.

Puutoksessa ovat heleät kepiät,
tilalla laheat,
kostean makuiset syksyn hakuiset auteretanssiaiset;
toinen toistaan toistuvasti seuraavat.

Hillat suurimmillaan enimmillään,
mutta että kuitenkin niin mehevästi pullistuneina,
jotta kyllä niistä asiaa saa tundralle,
vaikkei edes sen tynkääkään olisi olemassa;
noiden luisten marjojen tykkäämisen suhteen.

Kultaisina hehkuvat nyt pounikkoiset tundran jängät,
lakien reunamat;
heikkoselkäisimmänkin niiden rintuilla kepeä poimia;
sormet mehuisina,
suorin selin voi lappaa kultaa päniköihin,
siitä ei paljon helppone enää keruu.

Ja se tuoksu - kannattaneeko mokomaa mainita -
niin huumaava että marjoja nokkiessa näkee unia
niistä vieläkin antoisimmista aarremättäiköistä;
toki pidätän vastausta missä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

MUSTA JOUTSEN Runo № 3200

MUSTA JOUTSEN Runo № 3200

Tapasin taannoin - viime viikolla liikkuessani,
vastaavan Hurlumhein kun itse - ei kahta puhetta,
moniosaaja Hämiksen.
Perpetuum mobile luojansa suopeudesta.

Eikös vaan tavatessa jostain oudosta syystä
mielen sopukoista kammertanut esiin musta joutsen,
se puhtaanvalkoinen heinäsorsa jonka muinoin näin,
kuin myös kuvasin hänen residenssinsä tienoilla,
äärimmäisellä tämän mantereen tantereella.

Leukistinen - sanovat aasintuntijat tuosta epelistä;
"mustasta joutsenesta" joka on valkoinen repe,
ja sitä myös on uskominen vaikka outo on outo.

Että mitäkö tuolla on tekemistä tämän asian kera;
no ei mitään - paitsi että meidän rannan naujaq -
se on häippässyt tästä maisemasta.

Lie laskostanut siipispankkonsa auki
ja lähtenyt lekuttelemaan takaisin kotinurkille -
oman hyvävelikerhon tykö;
viuhtoo nyt jossain ulapoilla Kalaallit Nunaata kohti.

Ällisteltävää riittää tässä vuonomaassa;
mitä suurimmissa määrin huikaisevissa ilmiöissä
joita luonto esittelee toinen toisensa perään.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

HiLLAMERi

HiLLAMERi

Vihreänrusahtavilla vuoren rinnoilla huikaiseva sulo,
avoimuuden värisyttävä tunne;
syksyn ensimmäisiä enteileviä haivenia epämääräisinä,
siellä täällä hulmahtelevina.

Hillasadon tuoksun voi aistia haistimellaan,
varmistaa näkimillään
ja kuulla kutsun kuulimillaan,
tuta olemuksen hyppysillään.

Kaikille on,
jos vain viitsii kykkiä,
osa jää vielä hallan puraistavaksikin.

Tyttö jokeltelee kainalosta käsin,
huitoo vasemmalla etelän miehen tapaan,
nauraa itsensä kokoisille kultaisille marjoille.

Tuli on mukana riipissä,
pakattuna tulehtuneisiin kelopilkkeisiin,
tundran väkevä tuoksu on omiaan vahvistamaan
ärtymisen herkkyyttä;
muutama kiehisen tapainen vuollos,
siitä innostuu - sytyttää koko keon.

Savuinen riittilaulu lähtee kuljeksimaan
jängän pintaa nuoleskellen - hillamerta suudellen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

USVAN KYLTYMÄTÖN PEHMEYS

USVAN KYLTYMÄTÖN PEHMEYS

Tämä on taas niitä samoja,
toinen toisensa perään julki tuotavia ylistyksiä;
niitä mieltä ravistavia vuodatuksia terhenen liikkeistä
jumalaisen elokuisen myöhävalon maisemassa.

Jos olisin hullua hullumpi,
lupaisin tehdä laitimmaisena tekonani elävän kuvan
leijailevan usvan viehkeydestä sarastuksessa.

Saapas näkee mitä kenkä tekee,
vielä en ole hirvinnyt ajatella ankarasti,
pikemminkin vain haikaillut ujosti siihen suuntaan.

Semmoisista levottomista kun saattaa jäädä polte;
sielua korventava rienaustuli,
loimotus joka ei anna lepoa ei rauhaa,
poispääsemätön circulus vitiosus.

Lukuisia wimmaisia tapauksia on tuosta korventeesta,
jopa länsimainen tiede hapatuksineen tunnistaa
ja tunnustaa asian.

Suloisen usvan kyltymätön pehmeys saa
ihmisen haavi auki ihailemaan elokuunlopun upeutta.
se houkuttaa, se koukuttaa,
vie ensin hyppysen,
sitten koko kouran.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

VESi YLEENSÄ

VESi YLEENSÄ

Sade tuoksuu onealle,
opettaa kai syksyä saamaan vaik' on vielä elokuu
ja maisemaan piilotettu hiljaisuus paljastettu.

Litz, lätz, litz, lätz,
juttelevat anturat toisilleen,
piittaamatta harmaan läpi siintävästä toivosta.

Umpuilmaa,
kumpupilviä jossain taivaanpiirin takana kaukana,
niin loitolla jotteivät tätä märkää ehätä hätistämään.

Tämä on otettava totena,
ulkona kastuu sadevetimissäkin,
sillä kurin Pohjan akka tuiskauttelee;
hupun sisälle osautuu tuisketta kuulinkäytävän ohi,
sujuvasti - kuten vesi nyt yleensä sekä.

Tuhansia litroja valuu selkäpiiltä liitingin sivu
ja kastelee sukat - tai sen -,
minkä kumppareiden hikisukista on kuivaa jäljellä.

Olo on ainakin yhtä kotoisa
kuin märkäpukusukeltajalla puoli neljän aikaan,
siinä parahultaisesti pois lähdön edellä.

Tällaista sattuu - on satuttava - muuten ei totu.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

KAiKUJA MADJEDBEBESTÄ

KAiKUJA MADJEDBEBESTÄ

Olen oman elämäni ensimmäinen Aias,
vain toiseksi urhein Sisyfoksen lapsi,
koska jätän suosiolla urheimmalle tilan keulilla.

Olen punaisen värin serkku;
kauneuteen ihastunut kielipuoli Jäämeren rannalla
mielipuolisine kielikuvineen
ja pyrin olemaan runsaasti väärin oikeiden mieliksi.

Lopputyö on tekemättä;
neljä päälle tuhatkahdeksansataa puuttuu vielä,
menköön laiskuuden piikkiin,
mutta kuuntelen innolla kaikuja Madjedbebestä
takatunturin lumenviipymässä tulilla.

Se on yksityisistä yksityisin in;
pääsy kielletty-kyltin takainen pittoreski atmosfääri
hulvatun suoltamiseksi pelkästä elämisen ilosta.

Honkainen valkea suolatulla ajopuulla höystettynä;
mikään ei voita sen viestien moninaisuutta;
yhteys pelaa,
hulvattomuutta tulvii,
mikään ei kiellettyä.

Moraali kellottelee taivaanvalossa untuvatyynyllä,
köytettynä - nallekarkkia imien ja voi oikein hyvin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

iHMiSEN TYTÄR

iHMiSEN TYTÄR

Ehtoolla suolavesi panee parastaan,
vain sen liike rannan tuntuman matalassa
vihjaa salaperäiseen levottomuuteen,
väkevään vellovuuteen pinnan alla -
syövereiden näkimin näkymättömissä syvyyksissä.

Hiljaisuuden erottaa rantaveden liikkeen yli,
heijastuu maan puolen kallioista,
sulkee koko tienoon mykkyyden vaippaansa.

Edes lokkikatras ei rieku,
töröttää rivistönä luodolla,
nokat todennäköiseen,
odotettavissa tulevaan tuuleen päin tanassa.

Heinä kyllä liikkuu,
ikään kuin entisaikojen aaveet kedon yllä leijuessaan
niitä hyväilisivät helmoillaan.

Helposti tällainen olosuhde saa mielen hutvailemaan,
eetos loikkii ihmisenkoskemattomilla niituilla höpönä,
väistelee vereksimpiä lampaanpaskoja,
mutta muuten parahultaisesti kyllä;
haahuaa riistosta ja sorrosta vapaana Hui-haina.

Ihmisen tytär seuraa kärryssä näkimet ymmällään
isänsä vapaamielistä selitystä ihanasta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

SUOLA

SUOLA

Mystisen ihania haituvaisia tanssimassa,
riekkuvat heräävän valon sielun yllä;
sinisen unen kaltainen sarastus,
sen sylistä kuultava suonna -
se vetää vastahakoisintakin sinnittelijää puoleensa.

Syntymiset näihin huomeniin ovat jo ennestäänkin -
yltäkylläisen elämisen jälkeen -,
se ehdoton suola,
pysähtymisen
ja ajattelemiseen seisahtuneen sielun
sietämättömien eetosten pyhä;
sen juurimmainen tola ja tila,
ylimääräinen lisä siihen että viitsii elää.

Kun ensimmäinen säde osuu otsaluuhun,
siirtyy kuksakouran takaa pistämään silmään,
kutittaa siitä näkimen reiästä heräävää minää:
on vain hypättävä hetkeäkään kyseenalaistamatta
tuohon runoilijain
sekä muiden pelvotta pötyjä suoltavien tolvanoiden
oivaan haahteen.

Annettava mennä myötälaitaseen,
sanoja säästämättä - sateenkaaren päähän:
siellä se on -
selän taakse asettuu mutkitteleva leipäjono.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

VUONOLLA

VUONOLLA

Toistaiseksi yhä - pikapikaa vilkaisten -,
melankolian sävy on heitukka,
enemmän kevytkenkäisyyteen vihjaava
kuin syksyn alter egoja puistattava tummuus.

Vielä ei harrasta martaan odotusta,
valoa piisaa kyllin puuhasteluihin,
autereet tanssivat niittuisten laaksojen yllä.

Kedoilla kukitaan yhä,
huomenen pyhäaamun rauhasta on odotettavissa
sitä mitä sielu odottaa;
auvoista ja hereää,
rakkauden suuria tekoja hekumaan saakka.

Toki kaste on tullut jo taas jäädäkseen,
se ei hytkäytä,
pikemmin hyväilee pieteetillä sielun pintaa;
helmet sopivat koristamaan sarastuksen hyväilyä,

Willeimpien huhujen siivittäminä yöpakkasetkin
kuulemma jo upeimmissa pittoreskeissa maisemissa
ryhtyneet pakastamaan hilloja täyttä häkää.

No-jaa,
varmaan etenkin ankarimmissa hillakuumeissa
möyrivien suonkyntäjien edellä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

SiNFONiA

SiNFONiA

Paikoilleen hyytynyttä suolavettä,
ei jäätynyttä - pysähtynyttä -,
tyvene on tämän tilan liivate.

Kajakki lipuu äänettä,
rikkoo riitasointuna hyytelön ketun
kun mela koskettaa,
rikkoo kalvon
ja sukeltaa.

Oranssi kelluvainen kuin kaikkien vetoketjujen äiti -
mysteeri -,
avaa siloutuneen edestään,
sulkee takanaan;
ainoa jälki vedessä on heijastus
ja sekin kulkee mukana,
seuraa kuin hai laivaa.

Vähättelisin mitä laajimmissa määrin,
jos nyt sanoisin että ilma on kuin morsian;
kyllä se on sata kertaa koskettavampi,
sielua ravistavampi.

Typötyyniä mielenkuvia pursuava haltioituminen;
sisäisen tunnetilan täydellinen sinfonia kaikessa.
Eetoksia määrätietoisen levottomasti huljuttava
paatoksellinen kaareton draama.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

TiP-TOP

TiP-TOP

Harvempi ihmisriepu sieluaan etenkin kepeillä asioilla
luonnostansa hyväilee - niillä itseään riemastuttaa;
sellaisilla esimerkiksi kuin linnun laskeutuminen.

Lieneekö mokomaa edes kunnolla tutkittu,
joten asetunpa kurillani pikku toviksi niitun reunaan,
katselen kun linnut sujahtelevat heinikön sisään;
näennäisesti kuin lonkalta - eikä koskaan -,
koskaan kuulu mitään vittuperkelesaatanaa,
tai muutakaan manausta - lasku sujuu kuin rasvattu.

Kaikki on tip-top, ei yhtään harha-askelta,
ei nokalleen tuiskahteluja pyrstö pystyssä;
Mistä net tietää mikä on hyvä paikka laskea?

Ihminen kun lähättää viidennestätoista kerroksesta
maata kohti niin se huitoo ja sätkii
jo hyvissä ajoin ennen asfalttia,
mutta eipä vaan löydy kaivattuja kykyjä,
joten sikälikin ihmisellä on tässä pienet puutteensa

Kiltisti on vain mätkähdettävä märäksi läntiksi
jonka tulipalokunta huuhtelee pois;
toki vasta sen jälkeen kun riittävä määrä
älypuhelinkuvaajia on vierailut paikalla, toki toki.

Linnun laskemisen tutkimisessa on vielä puuhaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

AURALiNTUJA

AURALiNTUJA

Aamukahveilua ulkona,
porstuan rappusilta nokka suolavedelle päin;
hieraisen silmiäni,
pieraisen korvapuusti suussa...
...houreunta, valveunta, unihiekkaa,
tai jotain muuta unta - mikä vaan käy.

Auralintuja valon suunnasta;
ovat ehättäneet hyväkkäät jo näin aamuvarhalla -
hät'hätää sarastaa.

Siivistäneet horosontin yli,
pian tällä puolen suolavettä,
tulenevat jostain Vaigatsin suunnasta,
elleivät peräti Južnyin Tšоrnaja Gubasta saakka.

Siinä sitä ällistystä aamusilmille,
tööttäsivät kohdalla,
lienevätkö samat kujuunit jotka taannoin säikäytin,
leiskahtivat lentoon Kallielvin odelmasta?

Hapuilin muistiriepuni rippeitä
ällini palasi jälkiunesta - käsi hapuili puhelinta
kello näytti yleistä huomenta,
kalenteri tätä vuodenaikaa - elokuun loppupuolta.

Aika lailla ajassa nämät matkaajat.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

PiSTOLEERO

PiSTOLEERO

Jossain tuolla puolen noroa,
takimmaisen kumpareen takana - ylimmällä -
kaksi sarviniekkasta.

Tammukointi saa nyt jäädä tupakkitauolle,
taitaa tulla mielenkiintoista,
vaikka rykimiseen on vielä rutkasti aikaa.

Riettaasti tuijottavat toisiinsa sarvaat,
aivan kuin olisi kevytkoparainen suhde,
teerenpeli menossa näillä kujuuneilla,
tai vaiko sitten kolmannentoista asteen helle;
sekoittanut päät hui-hai.

Isommalla näkyy olevan pistooli ulkona,
niinköhän kaavailee yllätysseksiä
tuon vähälännemmän,
hempulisarvisemman kera.

Toki molemmilla vielä karva sarvissa
ja siksi saattaa olla pelkkää machoilua,
kenties,
vaan mistäpä tuon tietää kukaan muu
kuin poroammattilainen.

Eivät naineet,
punapilkullisen mepsin nakkelu jatkuu.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

MUSTA KUU

MUSTA KUU

Merkkipäivä muiden arkien joukossa,
ei mikään bonanza,
kuitenkin tyhjää parempi kuten mikä tahansa heille,
joilla ripaus mystiikkaa kutisee elämännesteessä.

Musta kuu - arkinen ilmiö arkisille horoskoopittomille,
joka toistuu joka kolmaskymmenestoinen kuukausi;
mutta tärkeä taivaanmerkeistä uskoaan vahvistaville.

Tänään maatamo siis alkaa taas hommaan,
käy valaisemaan pikkuhiljaa kuun kyljystä,
pelkkää heijastusta vain -
ei suinkaan ihmiskunnan järjenvaloa;
vaikka toki tarkkasilmäisimmät tiiraajat näkevinään
jopa Armstrongin jäljet - toki toki.

Ei kuitenkaan kannata suinpäin -
eikä etenkään yltiöpäänä -
rynnätä odottamaan taas maailmanloppua.

Ei sittenkään vaikka muudan herra Matteus
evankeljuili asiasta omassa esseessään
joskus ennen kellon keksimistä.

Se saattaa kyllä olla tulossa - loppu,
mutta tuskinpa se ilmoittaa parasta ennen päiväystä
tai viimeistä käyttöpäivää.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

SEERUMiA TOLVANOiLLE

SEERUMiA TOLVANOiLLE

Hieman tuohtuneena taas jäähyllä;
vilvoittava vesi,
Louhen piristävä suhina tuulen puolen kuulimeen,
rantamilla vasta kaadetun heinän viipyilevä tuoksu.

Eikä muuta,
paitsi vielä märähkö -
toisin paikon litisevä rantasanta - se lauhduttaa
kun kuohkeuden tutaa anturoiden alla.
Arktinen hysteria on saavutettu etu.

Että tuota huu-haata piisaa;
tarvitse kuin kurillaan vilkaista iltapäivälehtisiä,
niin aina jossain Bakre Svettbölessä:
"Anne jäi rannalle illan viimeisestä junasta."
"Uuvatti vaihtaa sukupuolta - uusi nimi on Sinikka."
"Kanisteri kysyi jumalalta voiko vitutukseen kuolla?"

Justiinsa joo.
Noita kertakaikkiaan mainioita hölynpölyjä
kannattaisi jo pullottaa
ja myydä sitten niihin hurmaantuneille tolvanoille
parantavana seerumina hyvään hintaan.

On kenties liian moraalitonta -
jopa korkeamoraalisimmillekaan -
antaa pölvästien pitää rahansa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

EPÄiLYS

EPÄiLYS

Hyvähkö tovi edellisestä lopsautusvuoksesta,
vaikutus on rauhoittavan dramaattinen,
kuulin virittyy vastaanottamaan ontelosta syntyvän.

Tuuli on piissä,
viireissä - niissä kaikissa huoltotauko
tai muuten vaan kyllästyneitä lekkumaan ilman apua.

Osa riippuu joutilaina,
osa nököttää paikallaan jököttäen;
olisi moraalitonta hillua tyvenessä.

Onhan se toki ehken yltiöpäistä,
mutta silti;
epäilen että joku metalliyksilö silloin tällöin
haluaisi ruostua merituuleen,
jäädä sille kurilleen,
olla olemaan semmoisena.

Aikuiset sitä tuskin äkkäisivät,
lapsi sen sijaan omassa Satumaailmassaan kyllä;
ottaisi aikaa pitkin kävellessä kiinni isoon kouraan,
ravistaisi vatkaisisi:
"Katso - vastarannankiiski!"

Tarvitseeko runon tai runouden todistaa mitään
kun elämänkään ei sitä tarvitse?

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

LEiPOMiSEN ZEN

LEiPOMiSEN ZEN

Olin ällikällä lyöty tai ainakin lähes,
tuli äkin tunne että se kohta sillä huitasee;
katsoin nääs sattumalta aamusumuun
ja rannassa itämaalaiselta näyttävä yksilahkeinen
oli riisumassa sitä juuri pois.

Oli selvästi tekemässä jotain kauheaa itselleen;
niinpä ryntäsin vähissä pukeissa hopulla rantaan -
pelkässä silkassa alakerran peittävässä uima-asussa.

Aloin toppuuttamaan mokomaa kauheutta,
itseasiassahan se on tietyissä uskoissa synti;
jopa sen suunnittelu.

Kätkätti riettaasti vainen,
ehei - ei siitä kysymys vaisin,
vaan menossa hilunpilttuisiin - ma iloinen nainen,
joissa ainokaisellani niin hartaasti puuhaa,
että ajattelin hotvuuttaa sitä tässä suolavedessä,
jotta tottuu vähän ankarampaan hoitoon
mitä normaalisti silkillä vuoratussa uumenessaan.

Ja tämän ihkalla runon kielellä tämä itämaan elävä.

Eikä tässä vielä ihan kaikki - ei läheskään;
palatessa vaimo tuli avaamaan kaulin kädessä ovea,
kai alkanut leipomaan sankarilleen jotain hyvää.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

iHMiSiÄ RANTABULEVARDiLLA

iHMiSiÄ RANTABULEVARDiLLA

Sateen kuvauksen mestari astelee vastaan,
sen tuntee vetävästä askeltamisesta,
paljaasta päästä
ja säästä.

Sitä se ei kierrä koskaan;
satoi vaikka Nuijasodan aikaisia wanhoja akkoja,
kulkemisen päällä on tavatessa,
käveleminen on sille kaikki.

Paraillaan kastelee,
pientihua - ohutta siihtoa,
kuin iukuri tammalla
joka kusta lorottaa hännälleen
ja huiskauttaa jouhillaan.

Viistosti sataa suoraan pataan,
kastaa nassua - ihoa kuorii,
paljaissa päissä viimeisiä hiuksia suorii.

Varmaa on että asiasta syntyy episodi,
kahden kohtaajan huikea neliääninen suoritus
kaikilla neljällä hallinnoimallamme kielellä.

Siihen iloiset remakat päälle moniäänisesti niin,
että naapurinkin ryntää tontiltaan tielle,
kyntämään samaa sadetta viittomalla.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.