ViNKEiTÄ

ViNKEiTÄ

Vaikuttaa runsaasti siltä että kevät yllättää jälleen;
ei olemalla sen kummemmin ennen aikaisessa
kuin myöhässäkään
vaan tulemalla ihan miten sattuu.

Näkyy olevan talven ja lumen kera samoja vinkeitä;
aina on joku sakki housut kintussa
kun nämät tulevat tai menevät,
vaikka Fennoskandiassa sentään
on kuulemma viritelty erinäisiä elintulia
jo noin reilut yli tai alle kymmenentuhatta vuotta.

Ja silti vain kaikki ei lähde käyntiin;
ei auta rasvaton maito, kemialliset leivänpäällysteet,
eikä humpuukiruuat.

Pitkän - poikkilääketieteellisen,
mutta toki kovin maittavan empiirisen kokeen mukaan
kevät asettuu paikalleen parhaiten syömällä
kaikkia niitä ihania tököttejä, huumaavia sörsseleitä,
ylensyömiseen kiihottavia röppöjä sekä litkuja latkuja
joita ihmiskunta on keksimisestään saakka
ahtanut napaansa.

Siinä vaiheessa kun tuon oivaltaa täysin,
alkaa kaikki kevyt- ja terveysaivopesu
vaikuttaa rotusorrolta ja rasismilta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

CARDAMOMUM

CARDAMOMUM

Viimeisillä valoilla mennään ehtooseen,
päivä selkeästi yötä pimeämpi,
yö käy yhä syvemmälle syövereihinsä valon edessä;
tuuli uinuu - lumi jurisee rattaiden alla.

Aika jää - nukahtaa toviksi,
Tundran tytär ilmaisee unista tahtoaan vaunussa;
se jää puolitiehen,
vaikka vastaus molempiin puolikkaisiin kyllä.

Tilanne riistäytyy - papisto jossain hujan hajan;
ajatuksilla on täydellinen,
riistosta ja sorrosta riisuttu vapaus -,
lupa entää eetoksena valon selässä sen päähän
julkeina, kumouksellisina, riettaina.

Jostain lymystä,
pilvenlonkain povista ja mutkien siimeksistä -
yhä sieltä tursuu säteitä, huojuvia äänettömiä,
osuvat vuorenhuipun tienoon kikkareisiin kullaten;
koko maailma näyttää valmiilta.

Pirtissä jäljempänä - myöhempänä hetkenä,
eksoottinen hedelmä kannun kaatonokkaan
ja Cardamomun-yö tulee naisen muodossa,
kietoo kaiken kykenevän gahwan huuruihin;
ja Dikka-duuanjoki usvaansa sulissaan purkaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

RiEKALEiTA

RiEKALEiTA

Sini on niin somimoilleen - nyt aivan juuri,
parahultaisesti,
täyttymäisillään lenseistä valkoisista lampaista,
mutta jostain Pohjan äkeän akan helmoista lienee
pelmahtanut maininkien päällyksiä nuoleskelemaan
sellainen leijuvainen ankaran harmaa halatti.

Tuo kaapu siirtyy - kuten arvata saattaa -,
jo siinä katsellessa oivaa haipakkaa Odotettavissaan,
siis poutaseen päin, meille päin.

Minkäpä tuolle osaa,
tulee jos tulee,
vaan saattaa se jäädä tulemattakin,
jos täkäläinen tuulen änkyrä yhen äkin päättääkin
muuttaa hyvän tuulensa pahaksi
ja käydä puhaltamaan sikäläisiin - koilliseen;
sarastuksen maailmaa vasten.

Siinä se kyllä mokoma usvakauhtana käy räytymään
ja riutuu lopulta olemattomiin
kuten koirunpaska vesisateessa.

Nooh - ehken jäljelle jää silmän iloksi
aaltoin harjoilla leikkivät merisavun riekaleet,
mutta net onkin muinoin luotu Haavruuille verhoiksi
ja hävyn ylle kietaistavaksi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

KUORMA

KUORMA

Kaarneiden keskinäinen kisailu sinisen alla;
päälle käsin kovin seksuaalisväritteinen jahtaaminen
lähes tyyten tyvenessä ilmapiirissä ilahduttaa tovin.

Kronkkummista monin eri lisä-äänin -
riettaan näköistä törmäilyä toisiaan vasten -,
äkikseltään kyse ei näyttäisi olevan
ainakaan mistään yllätysseksistä tässä tapauksessa.

Hiutaleita hipsahtelee,
jokahinen omaan sekalaiseen epätahtiinsa,
ei voi sanoa kuurosta eikä puurosta;
epävakavaa, iloisen sorttista enemmän,
jos nyt ylipäänsä pakko hölpöttää juuri.

Taitaa kevät olla niilläkin;
isompi, karkeammalla,
rouvimmalla liikkeellä varustettu motlake
jahtaa ketterämpää,
kiikkerämpää -
kiverämpiä liikkeitä tekevää,
oikeinkin somasti kieppuvaa viatonta pikku hitusta.

Näin miituun ryöttäsyntikuormaa kantaen,
ihan vain jo silkkojen vehkeiden perusteella
sitä väkisin tuppaa alkamaan nähdä kaikessa
uuden pappissäädyn osoittavat sormet.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

TiPPOJA Runo № 3400

TiPPOJA Runo № 3400

Jääpuikkojen valtaisat armeijat,
valloittaneet ovat ne tyyten eturivin paikat -
voisi sanoa jopa,
että kaikki vähänkin räystästä
muistuttavat törrötykset kylän katoilta;
etenkin auringolle arat etelän ja lounaan puolet.

Kevät tekee ankaraa tuloaan -
reuhaa kaikin konstein -,
iloisessa tippakilpailussa haetaan voittajaa;
kuka tippuu yltäkyllimmin, tanakimmissa puraassa
kenen jäljiltä upein kulppo.

Tuulen tuivertamat lumilipat räystäiden korvilla
uhmaavat omaa tulevaisuuttaan,
jos tuosta vielä syöntyvät kouristumaan,
saattaa käydä köpelösti;
äkin tulee runolliselle koristukselle turma ja surma,
seinän vierustan läsähtänyt lumikasa ei innosta.

Seipäittäin on anastettu heinää pesäviritelmiin -
varpusten toimesta - valvovan silmän välttäissä;
hurjapäisimmät yltiöpäät käyttävät siitä puuhasta
nykyisin jopa sanaa haasioittain
ja siltä kai se heinän omistajasta tuntuukin -
ikään kuin taloa valtaamassa olisivat riettaat,
nuo iloisesti sirkuttavat siipiveikot.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

PÄÄKALLOKiiTÄJÄ

PÄÄKALLOKiiTÄJÄ

Vaivihkaa,
aivan erityisen salamyhkinä,
kiitävät nyt humeetissa kaiken maailman eetokset.

Ei mitään tolkkua,
humeettivesi loiskuu - ryntäilee partaalta partaalle
kuin tässä savotassa olisi nyt wanha
Kap Hornin kiertäminen takaumina.

Otappa selvää,
valloilleen karannut sielu
ja sillä kumppalina höpö-höpömieli;
millä noita pitelee - veivät asetukset matkassaan.

Ajatus porhaltaa kuin pääkallokiitäjä,
ponkaisee suoraan helvetin tulen mustista lieskoista;
ja haihtuu samoin tein viidenteen ulottuvuuteen
kun sivusilmällä seuraamani draaman viikatemies
iskee harhaan niin että kipunat soi.

Henkiriepunsa toisen onnettomuudessa
säilyttäneen siipiniekkakatraan viimeisinkin
saa holtin, siivet alleen ja komentoonsa;
hieman hippuloita vinguttaen avittaa itsensä ilmaan.

Tilaisuus on hetkessä ohi,
rähjäinen kuolema jää sukimaan pukuaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

PALVONTA

PALVONTA

Sellaisia pikkukireitä yöpakkasia perinteiseen tapaan;
mukavan kirpakalta tuntuu haistimessa
kun huomenen tuoksua orastavasta sarastuksesta
uksen raosta nuuhkii - pelkkävarpaisillaan -,
kamanasta tukea kurkottaen.

Siinä on hyvä lähtö päivälle,
kyllä kelpaa,
selkeää - pilvillä puuntoa jo heti aamusta.

Sierainparia kutkuttaa valmistuvan kohveen aromi;
huumaavaa naminami-koodia tulvii
pekonipannulta nokkatorvien täydeltä
ja muutenkin.

Aamunavaus sujuu luontojaan,
avatusta akkunasta kuuluu rantameren elämää;
jonkin kuuluminen jollekkin toiselle kiistetään,
syönnytään oikein kirkumaan.

Kipparikarilla laulaa Haavruua loputonta suruvoittoa.

Varsinainen tora lakkaa
kun luonnonlaki määrää väkevämmän voittajaksi;
vaikka toki jäynä ja kyräily jää - toki
ja silmänpalvonta siipiveikoilla on yhtä harrasta
kuin ihmistenkin maailmassa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

SiiPiRiKKO

SiiPiRiKKO

Huntupilvien läpi siilautuva valo sulostaa maisemaa,
muuttaa tavallisen näkymän epätodelliseksi
kun se törmään lumiseen tundran kenttään
ja heijastuu kaikkialle Arktiseen hysteriaan
kaikenkirjavissa sinisen sävyissä.

Uskomaton näky,
elämistä Liisan ihmemaassa sateenkaarineen,
kolmine aurinkoineen;
valtavan aavan ulapan ollessa kadoksissa
huntumerensä kätköissä tyyten.

Horisontista ei näkyvissä sen vertaa pätkää,
että siitä edes tavuviivan johonkin saisi;
erottamaan pari ihastusta toisistaan.

Ei kuvaa, ei otoksia;
sellainen olisi liian raakaa -
sanoilla mennään tämä episodi siipirikosta lokista,
joka kykötti loppua odotellen kaijalla.

Viikatemies saapui taivaanpankolta,
kahdeksan hiottua kynttä iskeysi rampaan,
viimeinen lento vuorille tapahtui toisen siivillä.

Jäljelle jääneet tiivistävät aukon rivissä;
elämää katsellaan seuraavan einekseen suuntaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

ALUMiiNiLAPiO

ALUMiiNiLAPiO

Tulta tekisi jo mieli - sekä rasvatappia tai paria,
sielukin innoituksesta samaa mieltä,
eikä vastaan tunnuta pantavan myöskään
tuolla varikkotakin alla - vatsalaukun puolella -,
kyllä murina on tulkittava rohkeasti vaatimukseksi
sen pitemmittä puheitta.

Vaan mistä alkaisin tämän laulun;
tulipaikan päällä lepää kaikessa rauhassa
luoteisen juoksuttamaa valkeista melkoinen kinos;
puolitoistametrinen palte - lumiaalto,
valli - tahi mikä tahansa muu mikä suuhun sopii.

Lapiontötteröllä se on tehtävä - alumiinisellaisella -,
alku että päästään sitä pitemmälle,
varsinaiseen asiaan - siihen sijaan.

Alussa on siis nietos, alumiinilapio
ja jo lievästi nälkäinen susi sekä;
utelias Tundran tytär kuikkimassa kärrystä
ihmetyksen ilme kasvoillaan tahi ihastuksen.

Huhkimiseksi menee,
tiiviin tuoksinan jälkeen tuskin pari metriä uraa;
tällä vauhdilla kuollaan nälkään,
parahultaisesti - kuin se mustalaisen hevoinen,
joka oppi olemaan ja elämään syömättä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

SiiTEPÖLYÄ

SiiTEPÖLYÄ

Varsin vähän hillastajia tundralla eilen,
sitäkin enemmän hillan siitepölyä vaakasuorassa;
sellaisella riemastuttavalla kiirulla,
jotta ilma oli viivoja sekä väliviivoja tupaten täynnä.

Niin sakeaa, että tyhjät ja täydet sekoittuivat;
raavas miesriepu joutui rautakangilla avustaen
sotkeutumaan sekaan eteenpäin päästäkseen.

Vajaahko varttinen tuota,
sitten samanmoinen tauko,
kuni taas wanhan kertausta samalla kaavalla;
tätä herkkua tuntikausia,
vaan mukavalta se tuntuu kamppeiden sisällä.

Sitä herkästi saattaa hyvä ihminen niiden sisällä
syöntyä pohdiskelemaan kamppeettomien tolaa;
niitäkin kun saattaa sattua samaan jamaan.

Mitenkähän esimerkiksi tuo kotkareppana,
tuolla rannan tietämissä - näköalapaikalla -
siellä pitää seistä johottaa silmä tarkkana,
vaikka kuin tuivertaisi - wiima kalvaisi untuvan alle;
ensimmäistäkään einestä ei saa päästää huomiotta,
muuten tulee moppe ja vie.

Kyllä siinä nyt kelpaa pönöttää kun on kirkasta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

SiEPPOJA

SiEPPOJA

Raskaita, mahavalkeita lintuja viuhtoi taivaanpiirillä,
niitä jotka vielä joku aika sitten reippailivat
liitu- tai muulla kaudella neljällä jalalla
ja varustettiin sittemmin -
jo ennen ihmisen keksimistä -
untuvaisilla aluvaatteilla.

Juuri niitä otuksia olivat,
jotka jokainen itseään kunnioittava bongari
tunnistaa siipispankon kahdeksannen kynän
yhdeksännen haivenen pituudesta niiksi
joiksi me rupusakkilaiset usein sanomma blondiineja,
taikka joulupöydässä vadilla selkäpiillään
jalat pystyssä pötköttäviä voideltuja otuksia.

No ei net olleetkaan niitä loppupeleissä;
oiskot jotain sieppoja lieneet,
kykistyivät liki suolaveden pintaa,
räpylät laskutelineinä
ja siitä suoraan sukelluksiin.

Tuulenkala tahi pari nokassa ylös sitten
ja mahottomalla haipakalla vuoriston suuntaan.

Tulipahan kuitenkin nähtyä tuokin,
vieläpä lähes ilman pitkää silmää;
niin sopivasti osasivat kohdalle sattua.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

HAAVi AUKi

HAAVi AUKi

Neljän hengen aura hypersoonisia kahlaajia;
männäkesän poikue kaiketi,
tuli ja meni - yllätti -,
ei mitään yleisiä kunniallisia tuntomerkkejä,
ei kunnia-, eikä muitakaan merkkejä.

Isonyrkkisen miehen kouraa suurempia pallukoita,
siivet selässä ja mahassa,
poukkoilemassa eeskahtaalle edetessään,
äänettä kuin yön mystiset soilet taivaanpiirillä;
varttitunnin päästä takauma - ilmavirran humahdus
kun olivat jo ties millä mantereella menossa.

Tuollaista säikähtää jo karskimpikin otus;
arat pilviparat - net purkautuivat väkevänä suihkuna,
osan juhlallisesta toimituksesta sai myös
haavi auki tuijottava tuijottaja -
nielaisematta annoksesta ei selvinnyt.

Eikä selvinneet kahlurit - että ketä net edusti;
vaikka nieleminen tuntui jääneen päälle-asentoon
mokomaa pohdittaessa.

Uhvoksikin olivat pieniä,
vaikka tietäneekö kukaan niiden oikeaa mittaa?
Epäilen ankarasti että olivat vain ihan tavallisia
itsekseen riettaantuneita ajatuksia.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

KiiKARiN SiLMÄT

KiiKARiN SiLMÄT

Musta kottero pörisemässä meren rannassa,
poissa tieltä - kummallisessa paikassa,
oudossa maassa.

Kuluu se keskisen päivän ehtoonpuoli näinkin;
Golf-virralta tasaisin väliajoin purjehtivia sateita,
raskaanharmaita pilvenlonkeroita ryöppyineen,
toisinaan vartin välein jääneulasia,
väliin seläkkäin rännän läntäreitä,
lomissa aurinko täysillä riettauksilla räköttämässä.

Siinä sitten vahdataan silmä virkkuna,
sielu torkkuna vuoksella seilaavia porkkananokkia;
osaavat sopivasti asettua tavallisten sekaan
sellaisiin lomiin ettei niitä hevillä hoksaa nuokkuva.

Kerta toisensa jälkeen on skarpattava,
vaihdettava penkkiin sulautunutta asentoa
ja havahduttava oikein toden teolla
saadakseen tuohon kosketuspintaan otteen,
sitten vielä ällin yhteistyöhön hyppysten kanssa.

Eikä tässä vielä läheskään kaikki,
parin sadan metrin päässä ravissa myös -
kallis upeahko loistomersu mustikkamaan kilvillä;
takapenkki täytetty postelilla ja makuupussilla -
sisällä kiikarin silmät välähtelevät tiuhaan tahtiin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

AMMATTiYHDiSTYMiSTÄ

AMMATTiYHDiSTYMiSTÄ

Tänään oli jo -
ettenkö sanoisi poikkeuksellisen iloisesti -,
vuorovesiallikon suolaveden puoleisella särkällä
aimo annos chimichurri- tai sen tapaisia läikkiä
somasti hietamatojen nyppyjen lomassa.

Se on taattu merkki siitä,
että särkällä lie pidetty sarastuksen ensivalossa
suurehkon lokkiliiton ammattiyhdistyskokous,
johon ovat todennäköisesti osallistuneet
normaalisen solidaarisuuden nimissä myös
kaukomailta liihotelleet siipiveikot.

Kenkuttaa pahuksesti - en nääs sattunut hereille,
enkä etenkään ulos rantteelle;
olisi ollut kiva asianosaisten mekkalasta päätellen
arvioida niiden tämän kevään tessin vaatimustasoa -
puitteet, rajalinjat ja toleranssit
kun heillä laaditaan perinteisesti huutoäänestyksellä.

Nooh - sen näkee kai sitten aikanaan,
mille muulle nuo alkavat,
kuin lisääntymään, syömään ja kirkumaan itselleen
ilmon aikojaan ihan vain ajan ratoksi.

Tuskinpa sentään mihinkään lakkoon äityvät
tahi laamadraamaan joka olisi jo kyllä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

TUNNUSTELiJAT

TUNNUSTELiJAT

Ensimmäiset kevätrunot havaittu aamunkoissa,
nostelivat levottomina koipiaan,
kipristelivät varpaitaan kylmän suolaveden lillissä;
olivat varmaan yön pimeinä tunteina osuneet tänne.
Tunnustelijoita.

Mikäpä se siinä,
siitä vaan elämää rakentamaan - näissä puitteissa -,
sikäli mikäli eivät pyörrä takakäteen
heti ensimmäisestä takatalvesta

Ei täällä varmaan parhaat mahdolliset olosuhteet
uusille keltanokille oitis urkene,
täkäläiseen pieteettiin joutuu paneutumaan,
mukautumaan sisältöön,
asettumaan samalle tasolle muiden eläjien kera,
ennen kuin voi alkaa jollekkin.

Kuten sanottu - ensimmäiset havaittu,
saapas nähdä millaisissa auroissa seuraavat saapuvat,
tulevatko muiden mukana valtamuuttoaallossa,
vai harvoina letkoina sään ja tuulien suosiessa.

Homma on kuitenkin käynnistynyt,
valtavat massat ovat koko sydäntalven ajan
valmistelleet etapeissaan sikiintymään lähtöä;
kaikki on valmista.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

KOODi

KOODi

Porkkananokkia odotellessa päivät kuluvat joutuun,
ajan yleisessä saatossa on muodostunut
hyvinkin sinnikäs takauma - on sanottava -,
rantakuva jossa ne ovat se oleellisin osa.

Siis mitenkään vähättelemättä lainkaan muita
täkäläiseen kaluston kuuluvia,
sinänsä säällisiä siipispankollisia.

Merihurakoiden seuraamisesta syntynyt stereotypia -
rantalintuja,
ei kovinkaan arkoja,
parittain juuttuneina nokat samaan suuntaan,
väkevä värisignaali yllään;
luo ikään kuin päälyasun yhdelle kokonaisuudelle.

Tavallaan tuo koodi sielussa kieppuessaan
samalla muistuttaa niiden puuttumisesta;
katseen satunnaisesti huilatessa ranta-ahteella
ei olekaan kahta mustavalkoista oranssinokkaa
tuijottamassa tulevaisuuteen
yhdellä tai kahdella jalalla.

Ei pyrähtämässä winhaan lentoon,
sitten kaartoon kirahdellen
ja takaisin viilipyttynä,
kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

SELiPATTi

SELiPATTi

Pilviparvi lipuu loputonta rataansa taivaanpiirillä,
unelmien jono seuraa perässä näkymättömänä,
nöyränä nykyisin - jo hötkyilemättä,
vaikka tallella on yhä kätketty wimma,
kiihkeä halu tietää näkyykö horisontin takaa
jotain muuta ihanampaa kuin toinen horisontti;
sen takaa vielä muita.

Tämä on näitä joutilaan haaveksijan
sinällään vaarattoman oloisen tuntuvia hassuja,
mutta joissakin tapauksissa - joskus,
todeksi muuttuessaan,
syvältä sielua raapaisevia;
vaikkei niin olisi tarkoitettukaan.

Kaikessa on riskinsä,
myös haihattelussa;
aniharvoin, mutta toisinaan -
kun selityksille ei ole kerta kaikkiaan
tilaa mahtua samaan yhtälöön,
osa niistä osaa toteutua,
jopa kirjaimellisesti - ettenkö sanoisi jopa otsaan.

Kaikista ei ole tarve toitottaa tai lelettää,
hyvin piisaa jos itsekseen osaa myhäillä,
kyhäillä sielunsa loukossa uskottavaa selitystä
kaksin kourin naurua pidätellen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

VÄRiT SEKAiSiN

VÄRiT SEKAiSiN

Aurinko huseeraa täysillä,
konsertissa ei tunteilla,
suoraa rokkenrollia nupit kaakossa;
räkötys on täydellinen.

Se mikä sarastuksen laheassa hereydessä
ja vaaleanpunaisen hurmion hiljaisuudessa saadaan,
vaipuu mielikuvamaailman sietämättömiin huikeuksiin
ennen teräksisen valon kapuamista sinen sisään.

Korkeapaine on jo lätistänyt lähes kaikki
aamun jäljiltä olevat yön kyyneleet littuun;
kaste haihtuu kuin odööri Saharaan.

Päivä pysähtyy ennen puolta päivää
ja jää sille,
vasta alkuehtoon tunteina palaa valo tunteineen;
sytyttää siveään viittaavan ujon herkkyyden
niihin katsantoihin jotka vielä ulkosalla viihtyvät.

Juuri ennen siimesten ilmaantumista on upeinta,
tutut värit menevät oudosti sekaisin;
horisontin yllä - pyörteisen taivaanpiirin tienoilla -,
vain mielikuvituksella on mahdollisuus siinä hetkessä
ennättää keksiä kaikille sävyille synönyymit.

Sininen hetki tulee kissaa sanoessa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

PiRUETEERAUSTA

PiRUETEERAUSTA

Ne samat syystalven kotkat - samat,
jotka melkein päivä kuin päivä näyttäytyneet;
milloin kylän yli Kammanilta liidellen,
milloin lokkitarhan päällä valitsemassa atriaa -
sen päivän heikointa lenkkiä.

Yleensä sen verta korkealla,
että juuri ja juuri kaamoksessa kotkiksi tunnisti,
nyt kuitenkin jo sallivaisempia ihmisen suhteen;
saattavat kyköttää kummulla sadan metrin päässä
liikennettä laskemassa
tahi muuten vaan ihmettelemässä surisevia laatikoita.

Ei edes arvausta ovatko paris- vai paliskunta,
ehken sisaruksia;
hyvä jotta ovat selvinneet ankarimman ajan,
kyllä sitä kevään korvilla alkaa einestä olemaan
kun pitkän muuttomatkan tehneistä osa
räytyy sitten täällä perillä kalkkiviivoille.

Tyhjä sitä on kieltää,
haikeutta tulee usein koettua niiden liitoa seuratessa;
etenkin kun ne äkikseltään näennäisen huolettomina
asettuvat termiikkiin tekemään eimitään.

Siipispankot vaan apposen levälleen
ja sitten pirueteeraamaan joutilaanoloisina.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

JÄLLiT

JÄLLiT

Jahka tästä nahka kesii
ja päästään tätä orastavaa kevättä suoraan,
niin sanotusti sen sisältä käsin potemaan -
silloin vasta näkee mille se alkaa,
miksi se äityy;
vai äityykö?

Ensin on kuiten itse ahava koettava,
koettava vaikkei lihaa häkeissä kuivamassa,
siis lihallista lihaa,
kalaa kyllä siitäkin edestä noilla jälleillä -
turskaa etupäässä;
vaan lihaapa niilläkin kylkiluiden päällä sekä selässä.

Uljaat ovat kiiltävät roikkuvat päättömät ruumiit,
iholtaan jo koppuraksi kuivahtaneet,
killuvat rivistöinä uluissa;
irvivät päät nipuissa omissa oloissaan.

Kaiken yllä riinpiissin sävyinen vihervä,
tuulen läpäisevä harvasilmäinen kauhtana,
vartijoina mustapukuinen,
keskenään kinaava kaarneiden rykmentti.

Kaikki sujuu juohevasti - kuivaminen, vahtaaminen,
anastelu ja hotkiminen henkensä pitimiksi;
kevättä ei pidättele enää mikään.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.