TiHKUN KYNNYKSELLÄ
On niin onnellisen hauskaa,
että naurattaa koko muun maailman meno;
kokonainen kylä auringon lapsia täynnäns'.
Äärellään kaikki autuus,
hymyilevä - auvoinen huomenen valo;
aina meren suolaisesta mausta
eloon heränneen ruohon vehreään tuoksuun.
Janoisen heinän sateen odotus tihkun kynnyksellä;
kun kaaret jo asettuneet ulapan ylle,
inha riesa - kevään raaka kuivuus - kaikkoamassa.
Silti pilven paltehella ihanainen puunto;
poutaa tekee märän uhasta huolimatta.
Ilma on tiineenä kosteudesta.
Vuoksi täyttyi;
meri ulottuu taas meidän rannasta Alaskaan,
sellainen topos.
Vain onean penseä piikawanhus rantabulevardilla,
lampsimassa apeana yöttömän lenseää upettoa läpi.
Salskeat miehet menneet toisille - antavimmille.
Tundran jumalat avaavat sylinsä,
paljastavat reitin sielujensa ytimiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi