CONCLUSiONES
Auvoisia huomenia piisaa,
arktinen hysteriä esittelee parhaita puoliaan;
sielua värisyttävää viistovaloa taivaan täydeltä
parahultaisesti ennen suden hetkeä.
On niin tyven että.
vuoksi lompsahtelee kaatuessaan hiekalle,
lintujen äänet kuuluvat terävinä tirskahduksina.
Sibeliuksen Jean vääntäisi näissä olosuhteissa
todennäköisesti Norjandian - kenties,
Fältin Kalle alttopiipulleen hysteerisen bluesin.
Nooh - kumpaakaan ei ole vielä näkynyt.
Sen sijaan suosirrit kyllä,
rantautuivat sannalle alkuviikosta;
ovat viimeisen päälle nimensä arvoisia,
näiden kosioääni kuulostaa eniten sirinältä,
jos vertaa muihin niiden sukumanneihin.
Aikansa tuossa pitävät kiimakaronkkaa
ja kun omansa kumppalin löytävät,
pyrähtävät jänkään tekemään uutta sukupolvea.
Vähäiset, sielua hyppäyttävät episodit soljuvat,
toinen toisensa perään niin sujuvasti,
että sekaan ei mahdu edes pientä välikohtausta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi