keskiviikko 6. toukokuuta 2015

PiiPPOJA


PiiPPOJA

Maa tuoksuu jo;
toki niiltä osin vain
kun lumivaippa on haihtunut Hiitolaan,
silloin tällöin pilkahdellut aurinko porottanut kirsin
ja päästänyt huleveden imeytymään mantuun.

Mutta että kuitenkin.
On se pitkän valkean jälkeen jotain sekin -,
muhevan maan väkevä tuoksu.

Mieli herkistyy - sielun pakkaa vetiseksi,
herkistynyt vietti saa ajattelemaan alvariinsa
kaksikerroksisia toimia lähes yötäpäivää.

Ensimmäisiä elonmerkkejä seinänvierustalla,
vihreitä piippoja kulon seassa;
mirrin heinää - ovat willinä siihen,
ahmivat kuin naudat.

Siinä sitä olisikin selittämistä itselleen -,
jollekin jälkijunaan jääneelle asianharrastajalle;
kauheat sarkofagokset mättämässä ruohoa
aivan ankarimpain kasvisfriikkien tapaan.

Nämät ovat niitä orastavan alkukesän merkkejä;
hullut puheet ja kirjoitukset.
On aina olleet - tietää wanha kansa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi