PiiPPOJA
Maa tuoksuu jo;
toki niiltä osin vain
kun lumivaippa on haihtunut Hiitolaan,
silloin tällöin pilkahdellut aurinko porottanut kirsin
ja päästänyt huleveden imeytymään mantuun.
Mutta että kuitenkin.
On se pitkän valkean jälkeen jotain sekin -,
muhevan maan väkevä tuoksu.
Mieli herkistyy - sielun pakkaa vetiseksi,
herkistynyt vietti saa ajattelemaan alvariinsa
kaksikerroksisia toimia lähes yötäpäivää.
Ensimmäisiä elonmerkkejä seinänvierustalla,
vihreitä piippoja kulon seassa;
mirrin heinää - ovat willinä siihen,
ahmivat kuin naudat.
Siinä sitä olisikin selittämistä itselleen -,
jollekin jälkijunaan jääneelle asianharrastajalle;
kauheat sarkofagokset mättämässä ruohoa
aivan ankarimpain kasvisfriikkien tapaan.
Nämät ovat niitä orastavan alkukesän merkkejä;
hullut puheet ja kirjoitukset.
On aina olleet - tietää wanha kansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi