SiRKKALEHTi
Keskeytä itsesi ja laskeudu tundran mannulle,
ulapalta puhaltava tuuli huuhtoo pääsi,
toisiinsa takertuneet mustat lonkerot oikenevat.
Kuinka ollakkaan
kun katsahdat ympärillesi,
huomaat istuimeksi sopivan valaanluun.
Kuulet heti paremmin.
Niemennokkaan murtuvat tyrskyt,
niiden hornankattilana kiehuva vesimassa
pieksee ja kurmuttaa eetoksista kaiteet,
jättää vain hölynpölyn muheana pilvenä pölisemään
haihatteluista väsätyille lauteille.
Pienessä ohikiitävässä hetkessä ihminen huomaa,
että sitä itse paholaisen keksimää vaivaa -
hupaisaa aikaa - sitä onkin olemassa riittävästi,
oikeastaan jopa yli tarpeen;
se on vain äkättävä.
Aaltojen williä laulua kuunnellessa aika pysähtyy,
kuolee niille sijoilleen - maatuu,
muuttuu palsaksi pounikkoon.
Pienen pieni vapauden siemen
pinnistää sirkkalehden aistein aistittavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi