OiKEASTAAN
Tuulla viuhottaa,
tekee hyvää Tuulentuvan Viljolle,
viimeksi tavatessa puhui pelkää palturia,
etupäässä puuta heinää.
Kyllä tällä puhaltimella alkaa humeetti seljetä.
Hyvää tämä puhallus tekee itse kullekin,
johan tässä liki päivän verran ennätti tottua
melki kesäpäivän veroiseen tolaan.
Toistakymmentä lämmintä - tyventä tyvenempi,
ilma seisoo - roikkuu tuuliviiri työttömänä;
niin hiljaista että wanha miehen raatokin havahtuu,
kuulee kivien kasvavan,
uudesti syntyvän ruohon mystisen suhinan.
Pilvet seilaamassa taivaanpiirillä omin nokkinensa;
ilman mitään näkyvää tolkkua.
Huilaamassa eeskahtaalle joutessaan;
näin maanmatosen silmistä käsin katsoen.
Oikeastaan olisi ollut hyvä hetki pitkästä aikaa
käydä tunturin kiirellä mittailemassa taivaanpiiriä.
Siellä net sinisimmät ajatukset syntyy - sinen alla.
Luonnollisesti.
Senhän tunnustaa nykyisin länsimainen tiedekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi