EESTAAS
Siinä missä toinen valuu kallasta alamäkeen,
kuten tuo tunturin kylkeen kyllästynyt auer,
ja sitten toisina päivinä päinvastoin.
Siinä samoilla tienoilla
vastavuoroisesti taas toinen elementti,
vaikkapa nyt ihan tavallinen meri,
kapuaa rantaa vastamäkeen,
ja sitten - jokusen tunnin päästä -,
jo laskien myötäleeseen.
Iäinikuista ramppaamista - yhtä ja samaa -,
sanoo joku levoton sielu,
milloin tämä päättyy ja aletaan jollekkin?
Mitään kiihottavaa ei tapahdu,
ei draamaa - kaarista puhumattakaan,
vain tuota eestaas vatvomista.
Paatin unettava jumpsutus.
Kestääkö viikkoakaan erosta - lempohinen,
urbanistisen harmautensa hulinasta,
ennen kuin talttuu - kerää kimpsunsa ja menee?
Sellaista on nähty - tullut tuta,
ei ole mitään tekemistä kun ei tapahdu mitään.
Nousevat peltiseen laatikkoon ja ajavat pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi