KUOVi SAVOLAiNEN
Kummasti vain rinnassa hytkäyttää
kun näkee hanhiparvien painavan korkealla pohjoiseen,
sitä ikään kuin äkkää,
että sinnehän sitä itsekin on koko talven uumoillut.
Nytkö alkaa se aika vihdoin koittamaan,
voittamaan muut hupsutukset?
Kuovin ääni on kuultu tälle keväälle;
lienöö kutvaillu tämä epelj joltisennii aekkoo
savolaesessa atmosviärissä,
iän ol niät sitä luokkova - meinnoon aksenttiva,
jotta se kyllä tulj seleväksi missee se on majjaillu.
Ihan päntijönnää vatkutti jiän nokalla:
"Kun kuuletta miun iänen,
elekkee hyvät immeiset mänkö ennee järven jiällen,
se kääp hengellen hupaseks.
Koettakeehan riähkät muisttoo,
jotta hukkumisten ylleisin syy on vesj!"
Kyllä se tuollainen jotenkin sielua koskettaa,
lämmin hulvahdus käy koko kehon yli,
vilistää eeskahtaalle suunapäänä,
hivelee niveliä,
eikä tunnu oikein löytävän pysäköintipaikkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi