PÄÄLLiSiN PUOLiN

PÄÄLLiSiN PUOLiN

Varjoton sieluton aika luo omituisia mielikuvia,
toisaalta myös kummia kielikuvia;
nooh - mikäs siinä leperrellessä
kun sielu hermojaan lepuuttamassa jossain.

Kaikkea vaan ei parane julki pistää,
luullaan pian omituistakin omituisemmaksi;
parasta kuvata otoksia,
esittää valokuvia sanomisien sijaan.

Alkaisinko kuvaamaan sanoilla
pitkän tuulen väkipakottamaa lumen muotoon menoa;
ei tule kuulonkaan tässä näin nyt juuri,
varjottomassa tilassa.

Johan sille nauraisivat naurismaan aidan vareksetkin,
jos alkaisin ilmineeraamaan sanallisesti
kuinka vaikea on kaamosajassa astua sellaista
päällisin puolin tasaista nietosta joka aaltoilee,
mutta jossa harjain välisissä laaksoissa ei ole varjoa.

Mahdottoman vaikeaa
kun joka toinen, kolmas tai neljäs askel osuu tyhjään
ja tipahtaa.

Astele siinä jumalisesti,
kerro sitten pirttiin palattuasi että kivaa oli.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

SUOLAiSTA

SUOLAiSTA

Hyvää viidettä talvikuun päivää,
sarastus tanssii kuin lunta sataisi vaikkei sadakaan;
jokin sellainen tunne oudosti häröö,
johtunee kun vajuvan kuun ympärillä sumea huntu.

Pilvein päällä puoliselkeää koko taivaanpuoli,
alla sakeampaa mössöä silläkurin
ettei punaoranssia juovaa näy,
eikä paljon muutakaan.

Hyvä on - sataman valot udun seasta kyllä,
häämöttävät pehmeinä keltaisina läiskinä;
alempi punainen linjavalo pistävän kirkkaana,
mutta se on sen työ.

Lokkisakki nuokkui ainakin äänen perusteella
porstuan ovelta kurkatessa,
vain vuoroveden tulokohinaa.

Tasavahva syvänsininen hyväilee kiihkottomasti
tätä suolaista valtamerellistä atmosfääriä,
sen hiljaisessa povessa uinuvaa kylämaisemaa;
sikakaan tuskin pieraissut,
susi haukannut.

Uksi kiinni,
muutamalla hiipivällä permannon yli wällyn syliin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

HiPiHiLJAA

HiPiHiLJAA

Vakiopaikka - kolo vuoressa;
riipissä tuotu honkapölkky köllii tulipaikalla,
vartoo kuumeisena kirvestä,
hirveä wimma päästä hoitamaan virkaa.

Helppo kamuta - rapakot riivanteella,
rinne rousteikolla pikku pakkasen innostamana;
ei muuta kuin siirtää ketaraa toisensa eteen
silmämäärällä käsiotteita hamuten varolta.

Mukavasti on näkyvyyttä;
merisumun yllä selkeä kappale taivaanpiiriä:
kutakuinkin erottaa maan kaarevuuden niillä main,
jos ei ole pikkumainen.

Tuli vaatii työnsä - kurkotus kivenkolon tulipussiin,
esileikin suoritus kiehisineen, tuohenkäpryineen;
tuuli on Pohjan akalta ja veto siis taattu.

Leimahduksia - ahmaisee kuin susi lampaan reiteen,
pian jo vaatii lisää purtavaa;
sitä annetaan onnellisena.

Parasta tässä kun istuu vain hipihiljaa,
paikallaan - häyryämättä,
kevät tulee ja ruoho kasvaa itsestään;
tämä on talvipäivänseisaukseen valmistava zen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

VERi

VERi

Kaljanteiset iljanteet jatkuvat tunnottomina,
mantu on kuin jatulin nuolaisun jäljiltä -
epävakava - mitä se sitten tarkoittaneekaan.

Osa kulkuväylien liepeistä rahisee,
jollain osalla kuulas kuvastin;
peilautuu sillä kurin
jotta otsatukkansa fixaukseen pystyy kykenemään.

Astupa mokomassa vakavasti,
naurattaa jo matkaan lähtiessä itseäkin
kun tietää miltä tulee näyttämään
jonkun huumoriltaan runsaan,
mutta niin viattoman sivullisen vinkkelistä.

Mentävä on,
arktisen hysterian kyllästämä veri vetää,
pieniä paikallisia laveerauksia sisältyy maisemaan;
niitä ei yksinkertaisesti voi olla kokematta.

Sinisen ja harmaan,
lievän vihreäkin sävyt liukuvat toistensa sisään;
muodostavat toinen toistaan upeampia yhdistyksiä.

Jossain horosontin tietämissä saattaa vielä
saada wanhan taivaan oranssijuovan näköpiirinsä;
näkymää voi kuvata sietämättömän dramaattiseksi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

JUOVA

JUOVA

Värinvaihteluita vastarannalla,
ettei siellä vaan olisi kiiskien kokous -
suolaisen veden merikiiskien -
kun siellä nyt kumpuaa vaikka minkä väristä taivasta;
upeita,
sekä erityisen upeita - kupeita ravistaen juilauttavia.

Yhden kun saa valmiiksi maalattua,
niin oitis heti seuraavaa aletaan;
Putinilasta laveeraantuu aina uusi kuosi
kuni sitten sinisten saapuessa loppu menee
sakeentuvan hämärän syventymiseen,
ja,
lopulta värit asettuvat paussille,
ollen siellä tiellään seuraavaan poutaan saakka.

Suolavesi rannikoiden välissä pysyy
tasaisen syvän siniharmaana,
joku satunnainen harjajänis siellä täällä esiintyen.

Muuten on talvista tundramaisemaa,
jos ylängölle viitsii kavuta,
niin vain epämääräinen säntillinen,
huojuvahkon oloinen harmahtava juova horisontissa.

Mahdollisimman kaukana - etään perillä -
onpahan sielulle tilaa lomailla, sitä ihminen toivoo.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

WAUW!

WAUW!

HUOH!
Hulabaloota kohti,
mutta ei tällä perällä ehkä sitä pahinta mahdollista,
sitä yököttävän inhottavan kiimaista,
suorastaan silmitöntä jouluwimmaa sentään;
oireita kyllä jo ympäristössä aikuisen silmin,
onneksi prinsessa ei vielä tiedä olevansa prinsessa.

Nooh, eiköhän se siitä korjaannu,
kun kaupustelijat tarttuvat tositoimin aivopesuun
ja kaiken mahdollisen joutavanpäiväsen romppeen
sekä länsimaisen kulutushapatuksen tyrkyttämiseen;
kaasutus alkanee toimia pian täyttä häkää -
muutaman vuoden päästä.

Siitä on leikki kaukana
kun pitää selittää asianomaiselle joulun oikea tola
kun lisäksi hurahtaneille pitää vastata että miksi.

Siihen saakka mennään varoen,
heti viitoittaen tietä ensimmäisistä kerroista alkain
tähän upeaan arktisen karun kauneuteen;
opastaen - selittäen -, ihan kädestä pitäen.

Nyt ensikertoja sinisten kokemusten vuoro - kaamos;
tähtisilmät loistavat - uteliaisuudella ei rajoja,
lokkilauman pyrähtely näköpiirin rajoilla on WAUW!

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

LEHMÄN HÖNKÄYS

LEHMÄN HÖNKÄYS

Kaakko soittaa seitsemällä boforilla;
jossain Hornassa on kemut -
ihan sillä töin -,
siltä vaikuttaa;
täällä ravistaa nurkkia.

Ulajaa kaikki mikä ylipäänsä ääntämään kykenee;
pylväistä roikkuva kaapelitavara,
lipputankoin nöörit,
mastojen vantit satamasta saakka,
loput - kuten kolat ja lapiot -,
kopsaa seinään.

Akkunoihin osuva piiskaus kihisee,
asettuu sitten valumaan,
tai usein nousemaan;
riippuen siitä missä kulmassa tuulen kieli osuu.

Vaikka on kipenen verran pakkasen puolta,
tuo lehmän hönkäys kosteudessaan syö lunta,
sitä hyvin kolattua kasattua
ja olinpaikalleen siirrettyä viikattua
mihin se talveksi oli suunniteltu laittaa.

Saattaa olla että sarastuksen valjettua
iirikset pöyristyvät ensimmäisenä mustasta,
vaikka sitä toivoo hyvinkin runsaasti että ei.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

OUMUAMUA

OUMUAMUA

On tässä näitä kaamoksia nähty,
eletty sen sisällä hämyn alusta lopun valaistumiseen;
vaikuttaa se kyllä -
enempäsä kuiten lepuuttavasti kuin masentavasti;
kun on sentään tämä valkeus.

Yönkin syvyydestä hohkaa vaalea lumi,
antaa mielenrauhan sieluttomaan rintaan
ja eetokset lipuvat eeskahtaalle,
kuin ankarasti sokeroidussa vedessä - osaamatta ulos;
puskien vain joustavan pussukan seinämiä
kohdussa olevan lapsen tapaan.

Tässä olosuhteessa liekin syttyminen on ihme,
se tuottaa parhaita mahdollisia sanoja
parhaaseen mahdolliseen järjestykseen pantuina
tähän sumean sinisyyden kuorruttamaan
valkoiseen maailmaan jossa kellona toimii vuorovesi.

Vuoren rinteellä sen vaistoaa hyvinkin;
Walhalla ei voi olla kovinkaan kaukana,
sillä oitis suojaisaan kalliokoloon sytytetyn nuotion
ensisavujen hivellessä nokkaa saapuu Oumuamua -
ensimmäinen viestintuoja kaukaa menneisyydestä.

Se liikuttaa enemmän kuin
tämä sininen kauneus antaa myötä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

SÄVYJÄ

SÄVYJÄ

Mitä joku kuuluisa akvarellisti muinoin sanoikaan -
en tiedä,
en ole siunattu sillä kuulemisella -
sanoi kai niin hiljaa,
liki mykistyneenä
kun hän kellisti itsensä Arktisen hysterian rantaan
ja jumittui niille sijoilleen tyyten.

Tämä riitasoinnuton panoraama,
kaikkien laveerajien äitien äiteiden unelma,
suoraan silmien edessä,
tarvitsematta tehdä mitään.

Vain katsoa,
ihmetellä kuinka värit valuvat toistensa lomiin,
sekoittuvat omiin sävyihinsä kuin
vielä terminä toistaiseksi voimassa olevat
mies ja nainen oman aktinsa huipulla yhdeksi lihaksi.

Tuon tallentamisessa se haaste lienee,
vaatii taiturimestarin otetta pensselin varteen,
värinappeihin haltioituneen omasta kyynelvuosta
talteen otettuja pisaroita suolaisuuden luomiseksi.

Ja kenties vielä - ehken varmuuden vuoksi -
paikallisesta vuoresta vuoltua pikmenttiä
oman luottopikmentin sekaan - voimistamaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

SiLQSiLQ JA AGUTAK

SiLQSiLQ JA AGUTAK

Niin se vaan isommitta kommelluksitta alkoi maistua;
kaamoksen sinistä mennään suurinpiirtein
noin kuukauden verran - sitten toinen takaisin.

Ensin enimmäkseen hämärtymään päin,
sitten kaupustelijoiden manipuloimina kiimaisina
lähes fariseusten jouluun saakka;
talvisen päivän seisaukseen.

Muttei silloinkaan ihan täyspimeään sentään;
eihän siinä näkisi lakritsaa syödä,
joten kaamoksen pimeys on pelkkää silkkaa
urbanistista hapatusta
ja sillä saa pyyhkiä peränsä.

Joulun jälkeen,
kun navat rutisevat
ja ovat täynnä kystä kyllä
eikä naavaparroista näy enää vilaustakaan,
kuikkimassa akkunan takaa kiltteyttä;
alkaa helpottaa.

Välipäivinä - kylläisyyden rauettua -
mieltä käyvät kutkuttamaan silkusilku ja agutak;
niitä pitää penkoa varaston perältä;
suussa maistuvaisten aika koittaa
kun aurinko on ensin palannut pesäpäiviltään.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

JÄÄJÄRVi

JÄÄJÄRVi

Matkaa oli kertynyt paarustain jo hyvänmatkaa,
ketarat jumpsuttivat germaanimarssia;
sellaista nahkahousuista,
jota Kafkanistanissa sanotaan humpaksi,
ja jos härkäparilla mennään,
niin Jätkäinhumpaksi.

Pienen mäkisen takaa alkoi häämöttää jääjärvi;
sinne oli halu,
tuura olalla,
muut asiaan kuuluvat rensselit riipissä.

Heti näkimien takana mielikuva eloisasta taimenesta,
ponnistelemassa loppuelämästään jään päällä,
mutta sepä haihtui hetkessä.

Höristin kuulimia - jossain pöristiin jotain -,
tässä autiossa maassa;
se kuului suuren pulterin takaa.

Kuuntelin sivukorvalla näkymätöntä talanoajaa;
sellaista loputonta pulputusta
tarinoiden ja kokemusten kertomista,
täydellisen unettavaa.

Täyskäännös - tuura olalla - unelmat ja rensselit;
vain anturoiden talloma jälki jäi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

LEPOTiLA

LEPOTiLA

Kaamos,
se on alkanut;
eipä tuosta kovinkaan isoa hässäkkää syntynyt.

Aurinko on ja pysyy maillaan hyvän tovin,
ei ole varjoja - sielut ovat lomailemassa;
jos niillä on hermot,
niin nekin lienee nyt lepotilassa.

Vai onkokaan sielulla hermoja erikseen;
nethän saattavat käyttää samoja johtoja
kuin varsinainenkin maallinen vastuunkantaja.

Oli miten oli - pimeyttä ken etsii,
menköön kellariin ja sammuttakoon valot
jottei näe lakritsaa;
ja toki onhan se vielä eräs kuuluisa paikka
jonne aurinko ei koskaan paista,
ellei kellarointi onnistu.

Sinisen kauneuden salaisuudet alkavat paljastua,
vaatii vain aktiivista paneutumista oikeaan aikaan;
kellon seuraaminen vapauttaa muuhunkin,
vapauttaa kokoaikaisesta akkunassa vahtaamisesta.

Kaamoksen sini - kuin fazeria haukkaisi;
jättäisi kielen päälle sulamaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

SE TAVALLiNEN

SE TAVALLiNEN

Se on tämän vuoden laitimmainen;
kultakehrä on tänään niin alhaalla taivaanpiirillä
että sen nähdäkseen on mentävä mahalleen maahan;
siis meidän heikompiaineksisten -
joiden humeetti huitelee runollisesti sanoen
hieman liiankin korkealla etupäässä alvariinsa.

Kaamos mikä kaamos,
minkä sille ihmisen lapsi osaa ja kykenee,
tulee kun tulee - ei rynnien -,
mutta sellaisella vakaalla väkevyydellä,
ettei mokomalle vastahankailijoita löydy.

Ne joilta usko loppuu,
tai epäilevät sen hiipuvan kesken kaiken,
luikkivat etelän loskakulttuuriin -
muka sieluaan lepuuttaakseen -,
osa vieläkin loitomma - oikein änskällä -
ihosyövän saamisen uhallakin.

Arktisen hysterian väki - se tavallinen -,
nöyrtyy hämärään
ja on vain ajassa muinamiehinään.

Ei kuitenkaan nöyristele,
vaan elää omissa sinisissä siimeksissään
hyvää syvää elämää

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

KAFKANiSTAN

KAFKANiSTAN

Saattaahan se olla,
vaan saattaapa olla olemattakin - pysyvää -,
nimittäin talvenaluslunta tuo
mikä varissut lähiaikoina taivaanpankolta;
ei sitä ihminen tiedä.

Eikä tarvitsekaan;
mitä se kaikella tiedolla tekeekään,
mahdu kalloon - tursuu yli,
ja jää käyttämättömänä heitteille.

Sitten joku neropatti löytää sellaisen valmiin,
antaa sille uuden rikkiviisaan tulkinnan
ja pian syntyy uusi jeesus ja uusi usko
joka pyllistää wanhoille.

Hourupäisistä ei maailmassa ole koskaan ollut pulaa,
niitä on siinnyt aina riittävästi Kafkanistaneihin
kunkin hullun päähänpiston tukimiehiksi,
tukinaisiksi ja lukuisiksi muiksi höyhenpuvuiksi.

Joka tapauksessa kauniisti varisi,
siihen sorttiin ettei marista viitsi,
vaikka kolaamatta tuosta lystistä ei selvinnyt.

Lumen tulo - se on jo laatuaankin asiallista - talvisin,
eikä Kafkanistanista täällä pienintäkään oiretta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

ALLEKiRJOiTUS

ALLEKiRJOiTUS

Pöly on laskeutunut,
sarastus heräämässä sinistymään,
sitten punastumaan;
valaistuminen on vielä päivän tai pari mahdollista.

Maisemaa peittää koskematon valkoinen kattaus,
laheanoloinen huntu;
jotenkin sellainen tuntu,
ettei tuohon hereä tohdi rohkia koskea lain.

Antaa vain olla sinamoisellaan;
vaikka kenties salaista halua hyppysillä ois,
sulakoon ajallaan pois.

Vaan yksipä rohkeus on -
tässä avaran valkeuden tyyssijassa -,
saukkorouva loikkinut einestämään merelle,
jättänyt räpylöidensä kuvat lumen hymeneen
ja allekirjoittanut tekonsa hännänpäällään.

Valtakunnassa muutoin kaikki hyvin;
alkueineenä hiljaisuutta kyllin siihen tottuneelle,
pääaterialla haavruan laulua sopivissa annoksissa,
jälkiruokana suloisen pehmoista pyryä tyvenessä.

En jaksa valittaa;
ehkä pitäisi hakea johonkin marisijakursille.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

SATEEN KiHiNÄ

SATEEN KiHiNÄ

Höytyviä tipahtelee hiljalleen,
tanssahtelevat riettaat,
ennen pyllähtämistään toistensa syliin
ja siitä sitten aikaa myöten tasaiseksi rakennelmaksi.

Väkinäiseltä vaikuttaa suorastaan tuo maahantulo;
toisaalta sinällään ymmärrettävääkin,
näkeehän sieltä pilvistä -
synkimmän mustistakin -
huomattavasti loitomma,
jopa auringon.

Kun taas maanmatosten tasolla
on vain se lyhyt siunattu hetkinen tanssia,
muu loppuelämä sitten vakiintumista puristumaan
seuraavien tulijoiden paineesta köntäksi,
joskus harvemmin ihan maajääksi saakka,
sitten sulaminen
ja lopulta autuus Äiti meren sylissä.

Puhaltamattomassa variseva lumisade on kaunis,
pölisevän romanttista leijua,
tiheimmillään imee kaikenlaista ääntä,
vahvistaa hiljaisuutta niin,
että katsoja joutuu kuulimet höröllään aistimaan
kuinka hinkkautuvain kiteiden sihinä - vaiko kihinä -
innoittaa levotonta eetosta uusiin sfääreihin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

EMPiJÄ

EMPiJÄ

Kostean sekaista lumenhöykälettä ripottelee,
on poissa - sulahtanut -,
ennen kuin kerkiää mokomaa kellennii päivitellä,
vaikka kuin on sähköllä toimiva sana;
hät'hätää saa lemmosta otoksen aikakirjoihin,
toisinaan ei sitäkään.

Jäämispäätöskyvyttömyys on ikävä ilmiö;
toisaalta sitä tahtoisi haluaisi mannun jo valkenevan,
toisaalta - se riettaampi minä -,
taas salaisimmissaan toivoo ettei
lumiainetta valuisi taivaanpiiristä iänkuunpäivänä.
Eikä sen jälkeenkään.

Ei koskaan kolaamista,
lumen luutimista rappusilta,
auton renkaan sutimista.

Kyllä hulluja saa ajatella,
siitä on vielä melkomoinen matka mustaan talveen,
mutta kun tuo talven empiminen.

On se kumma tuolla talvella,
saanut harjoitella tuhansia ja taas tuhansia vuosia,
siitä huolimatta pitää vatvoa yhä tulemisiaan.

Elä tässä sitten jumalisesti mokoman empijän kera.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

SULOiSEN KiPEÄÄ

SULOiSEN KiPEÄÄ

Valon tasaisen verkkainen hiipuminen,
korkealla pilvenlongissa ääriviivoja korostava suonna
joka siilaantuu keiloina kuvapiipelin tapaan
maahan saakka ulottuessaan.

Kuin valtavan siniharmaan esiripun laskokset
joiden yläpuolen hulpioreunan taitteista
pilkistää näytelmän valot - silmiinpistoksina -,
maalitauluna raskaanveden rantaan pysähtyneelle.

Näkymään ihastumistaan itsessään tarkasteleva
ei juuri lähipiiriä havaitse,
kaikki ympärillä on läpinäkyvää;
tunnelataus on ankaruudeltaan sitä luokkaa,
että väkevyys vapisuttaa,
ravistelee sielua hartioita tärisyttäin.

Märinäkään kaukana,
tarkkasilmäinen saattaa havaita muutaman tipan,
kenties kyyneltulvaa enteilevät oireet
jotka eivät välitä käyttäytymissäännöistä
vaan saattavat purkautua tulvivaksi vuoksi
sielun syvästä liikutuksesta.

Arktinen hysteria koskettaa,
raapaisee suloisen kipeästi sisintä,
jos sille vain antaa vilpittömän luvan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

LiiSAA - RiPAUS KAiSAAKiN

LiiSAA - RiPAUS KAiSAAKiN

Aurinko paistaa niin matalalta
että se joutuu kurkistamaan horisontin yli,
mainingit vyöryvät rantaan,
lipaisevat kivikkoa noin kymmenen sekunnin välein,
fyysistä välimatkaa harjoilla on viisitoista metriä,
korkeutta ehken puolitoista ja risat.

On täysin tyyni,
luoteen puolen huipuilla valkeaa härmää;
yön kosteus tässä rannan tuntumassakin
sen verta hyytynyt aamunkoissa
jotta tuskinpa kissakaan pysyisi
nyt pystyssä ilman kynsiä.

Ennakko Liisaa - ripaus Kaisaakin - on yltä kyltä,
vain oikea-aikainen lankeaminen selkäpiilleen
pelastaa persielleen lentämiseltä.

Nooh -
harottelu vaikuttanee jostain äkkinäisestä
ulkomaanelävästä lähinnä sellaiselta etupäässä
lantahousussa ulkoilulta.

Mutta mitäpä tuota tuntemattomalle selittämään,
vahingonilo on vilpittömintä;
vinolla silmällä voi vilkuilla takakäteen,
milloin se itse paiskautuu pussaamaan mantua.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

PiLViLiNNOJA

PiLViLiNNOJA

Nähdään sanoi aurinko - pisti silmään
ja laski pois;
vilkaisu kelloon,
hieman päälle puolen päivän,
jotain puolineljäntoista kieppeillä.

Se oli siinä,
muutamia satunnaisia havaintoja sentään,
vuonon yllä tiineitä pilvilinnoja,
vuorten kupeet ruskeaharmaavoittoiset;
huippujen tienoilla kuruissa ripaus lumenviipymää;
lienee perua lokakuun alun talviharjoituksesta.

Niitut tasapuolisesti kuollutta kuloheinää,
poislukien yksi muudan sinnittelevä lammasaituus,
jossa paskankyllästysaste niin suuri,
ettei siihen pikkupakkaset kykene
ja vihanta on vielä näkimin havaittavissa
ihan vain tuoksun perusteella - sokeillakin.

Valo -
sen aikaa kun sitä vielä saatavilla -,
on upeaa.

Koko valoisa aika hämärästä hämärään,
yhtä ja samaa viistoa valaisua -
pitkää kultaista tuntia ammattilaisten sanoin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.