lauantai 10. tammikuuta 2009
KiiHOTTAVAA TUOKSUA
KiiHOTTAVAA TUOKSUA
Hopeisen kuun alla odotan hetken,
asetun polun pieleen, viritän jokaisen solun.
Kaunista, kaunista, kaunista. Ja hiljaista.
Sanat juuttuvat kieleen,
teen tovin retken itseni mieleen.
Piru jostakin loukosta käskee kiljaista.
Nostan jo kädet ja aion - perun viime hetkellä porun,
norun takaisin aikaan, mystiseen taikaan.
Taion eteeni sinisen unisen näyn.
Kuin tähtitaivas avaruuden sinessä,
vilkkuvat miljoonat lumikiteet puissa,
jättikuusta voimansa saaden.
Eilen satanut viti on tasoittanut pailakan uran.
Vain tsoora näkyy lompsineen uran poikki.
Kauenpaa kuolpunasta kuulen kalkatuksen.
Siellä on tokka kuopimassa.
Hurtta havahtuu,
nostaa kuonoaan ja hakee vainua.
Kirsu imee kiihottavaa tuoksua.
Toinen maistelee jäätynyttä poron paskaa,
minttu kai puuttuu tai kaneli,
kakaisee hangelle ja kiinnostuu elikoista.
Tässä on kaikki. T ä s s ä o n k a i k k i.
Hopeisen kuun alla odotan hetken,
asetun polun pieleen, viritän jokaisen solun.
Kaunista, kaunista, kaunista. Ja hiljaista.
Sanat juuttuvat kieleen,
teen tovin retken itseni mieleen.
Piru jostakin loukosta käskee kiljaista.
Nostan jo kädet ja aion - perun viime hetkellä porun,
norun takaisin aikaan, mystiseen taikaan.
Taion eteeni sinisen unisen näyn.
Kuin tähtitaivas avaruuden sinessä,
vilkkuvat miljoonat lumikiteet puissa,
jättikuusta voimansa saaden.
Eilen satanut viti on tasoittanut pailakan uran.
Vain tsoora näkyy lompsineen uran poikki.
Kauenpaa kuolpunasta kuulen kalkatuksen.
Siellä on tokka kuopimassa.
Hurtta havahtuu,
nostaa kuonoaan ja hakee vainua.
Kirsu imee kiihottavaa tuoksua.
Toinen maistelee jäätynyttä poron paskaa,
minttu kai puuttuu tai kaneli,
kakaisee hangelle ja kiinnostuu elikoista.
Tässä on kaikki. T ä s s ä o n k a i k k i.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
perjantai 9. tammikuuta 2009
KULUTA-ELVYTÄ-KULUTA!
KULUTA-ELVYTÄ-KULUTA!Sehän on nyt vissi ja selvä että elämän tarkoitus = 42. Siitä ei päästä mihinkään. Se seisoo Douglas Adams'n kirjassa.
Ei siis kulutus! Ei sinnepäinkään.
Päämininisterin ja samalla koko hallitusrevohkan ainoa kultainen neuvo rupusakille, maksajille on: "KULUTA-KULUTA-KULUTA!"
Eikä pään pensaaseen puskenutta hallitusta kovin paljon huonommaksi jää opposiittiökään: "ELVYTÄ-ELVYTÄ-ELVYTÄ!"
Molempien roistokoplien suunnitelmat yltävät vain sille irrationaaliselle tasolle, että kävi miten kävi, artisti maksaa wallankäytön tyhmyydet selkänahastaan.
Keisarin uusista vaatteista on nousemassa helwetillinen äläkkä. Bittiavaruusrahaa, sitä näkymätöntä, sitä on kateissa monen monta gigabittiä. Jotakin 1000Gb:n luokkaa (jos bitti olisi 2 €uroa, kahden tilan sijaan).
Elikkä 2 biljoonan (2 000 000 000 000) €uron edestä olematonta rahaa on haihtunut sinne mistä se tulikin.
HEH ja HAH! Tuli tyhjistä asiain ja tavarain arvostuksista ja haihtui kuin pieru Saharaan. Näkemiin. Ja kusessa on koko luomakunta, etupäässä inimiset.
Ei siis kulutus! Ei sinnepäinkään.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Päämininisterin ja samalla koko hallitusrevohkan ainoa kultainen neuvo rupusakille, maksajille on: "KULUTA-KULUTA-KULUTA!"
Eikä pään pensaaseen puskenutta hallitusta kovin paljon huonommaksi jää opposiittiökään: "ELVYTÄ-ELVYTÄ-ELVYTÄ!"
Molempien roistokoplien suunnitelmat yltävät vain sille irrationaaliselle tasolle, että kävi miten kävi, artisti maksaa wallankäytön tyhmyydet selkänahastaan.
Keisarin uusista vaatteista on nousemassa helwetillinen äläkkä. Bittiavaruusrahaa, sitä näkymätöntä, sitä on kateissa monen monta gigabittiä. Jotakin 1000Gb:n luokkaa (jos bitti olisi 2 €uroa, kahden tilan sijaan).
Elikkä 2 biljoonan (2 000 000 000 000) €uron edestä olematonta rahaa on haihtunut sinne mistä se tulikin.
HEH ja HAH! Tuli tyhjistä asiain ja tavarain arvostuksista ja haihtui kuin pieru Saharaan. Näkemiin. Ja kusessa on koko luomakunta, etupäässä inimiset.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Kulutus, tarkoitan; mitä asioita/tavaroita olisi voinut jättää hankkimatta/ostamatta? Sitä on tyhjä miettiä tai pohtia, jos humputteluun on ehtinyt sortua.
Humeettiin ympätty lisämötikkä toimii niin, että se pyrkii selittämään ja perustelemaan typerät, absurdit ostopäätökset parhain päin inimisen sitä oikeaa "järkevää" minää vasten. Sitä paitsi tehtyä ei saa tekemättömäksi.
Eikä se mitään auta, se jälkikäteen miettiminen. Hetken huono olo ei jatkuvan informaatiotulvan vuoksi turtuneen humeetin rationaaliseen oppimiskykyyn juurikaan vaikuta.
Humeetissa on oltava kriittisyyteen kykenevä tolkku joka hetki. Sellainen älli joka äkkää heti ensimmäisestä pettymyksestä, että tapahtunutta on tyhjä katua taikka pyytää anteeksi itseltä. Wielä wähemmän muilta.
Jos oppii ymmärtämään wanhan intiaanien wiisauden: "Anteeksipyytäminen on aina liian myöhäistä", saattaa kyetä joskus tulevaisuudessa, erinäisten kokemuksiensa kautta hallitsemaan mielensä tolaa kulutuksen suhteen.
Lukemallahan aikuinen epatto ei tuota enää opi, mutta kokemuksen kautta. Se on ainoa konsti.
Kulutustottumusten täytyy kintuta niin roimasti, että se tuntuu munaskuita myöten. Ilkeää kirjoitusta, myönnän, mutta näin vain on. Kusessa ollaan, sanon, eikä oppi sittenkään ole kestävää.
Kuin tarujen Fenix, kulutus ja kulutuksen ikuisen kasvun usko nousee jälleen tuhkasta ja taas alkaa uusi kehittyvä kaaos. Sehän tiedetään, mutta se silti se vaan tulee.
Humeettiin ympätty lisämötikkä toimii niin, että se pyrkii selittämään ja perustelemaan typerät, absurdit ostopäätökset parhain päin inimisen sitä oikeaa "järkevää" minää vasten. Sitä paitsi tehtyä ei saa tekemättömäksi.
Eikä se mitään auta, se jälkikäteen miettiminen. Hetken huono olo ei jatkuvan informaatiotulvan vuoksi turtuneen humeetin rationaaliseen oppimiskykyyn juurikaan vaikuta.
Humeetissa on oltava kriittisyyteen kykenevä tolkku joka hetki. Sellainen älli joka äkkää heti ensimmäisestä pettymyksestä, että tapahtunutta on tyhjä katua taikka pyytää anteeksi itseltä. Wielä wähemmän muilta.
Jos oppii ymmärtämään wanhan intiaanien wiisauden: "Anteeksipyytäminen on aina liian myöhäistä", saattaa kyetä joskus tulevaisuudessa, erinäisten kokemuksiensa kautta hallitsemaan mielensä tolaa kulutuksen suhteen.
Lukemallahan aikuinen epatto ei tuota enää opi, mutta kokemuksen kautta. Se on ainoa konsti.
Kulutustottumusten täytyy kintuta niin roimasti, että se tuntuu munaskuita myöten. Ilkeää kirjoitusta, myönnän, mutta näin vain on. Kusessa ollaan, sanon, eikä oppi sittenkään ole kestävää.
Kuin tarujen Fenix, kulutus ja kulutuksen ikuisen kasvun usko nousee jälleen tuhkasta ja taas alkaa uusi kehittyvä kaaos. Sehän tiedetään, mutta se silti se vaan tulee.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Ja ehkäpä silloin kun olemme käsittäneet itsessämme että "Anteeksipyytäminen on aina liian myöhäistä", on olemassa pikkiriikkinen mahdollisuus, että alamme kukin tahollamme opettamaan jälkeläisillemme, että on olemassa muutakin taivasta kuin TAVARATAIVAS.
Enkä tuolla tarkoita suinkaan uskovaisten paratiisia vaan, sitä juuri mitä emme näe. Tätä pallukkaa jolla me tallustamme. Sitä metsää joka on puilla peitetty.
Emme näe ennen kuin opettelemme uudelleen näkemään humeetillamme saman minkä silmät koko ajan näkevät.
Enkä tuolla tarkoita suinkaan uskovaisten paratiisia vaan, sitä juuri mitä emme näe. Tätä pallukkaa jolla me tallustamme. Sitä metsää joka on puilla peitetty.
Emme näe ennen kuin opettelemme uudelleen näkemään humeetillamme saman minkä silmät koko ajan näkevät.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Onko tuo alussa mainittu "mötikkä" geneettinen tuotos vai jonkun "ryhmän" päänuppiin integroima? Sitä tuskin koskaan saamme tietää. Enkä sitä paitsi kannata mitään salaliittoteoriaa ja se olisi uuden kirjoituksen väärtti.
Tiedämme vain tolan ja miten se toimii. Sitä käyttäytymismallia jota tuossa yllä keroin. Siihen ei ole vastaanväittämistä. Noin juuri iniminen toimii yleisellä tasolla.
Mutta ei kaikki. On olemassa poikeuksia, tietty, kuinkas muuten - miksi kaikki eivät ole hyviä asiakkaita kaupustelijoille?
Osa massasta on syystä tai toisesta, sitä nyt pohtimatta, selvästi itsetuntoisempaa kuin se suuri "demokraatinen" enemmistö johon valtakin nojaa/sen oikeutusta perustellaan. HEH!
Tuo poikkeuksien joukko, joka erinomaisesti erottautuu tyhmeliinien joukosta itsetunnossaan ja -tietoisuudessaan, on se joukkio, kopla tai syntipukki, joka viime kädessä tullaan syyllistämään tämänkin pian päälle kaatuvan lamaorgasmin aiheuttajaksi. Viimeiseksi korreksi joka taittoi kanelin niskan.
Syntipukeiksi eivät päädy ne laskutaidottomat, ahneuden ja vallanhimon sokaisemat tollot, joiden ainoa uskonto on typerääkin typerämpi usko kulutuksen ikuiseen kasvuun.
Tiedämme vain tolan ja miten se toimii. Sitä käyttäytymismallia jota tuossa yllä keroin. Siihen ei ole vastaanväittämistä. Noin juuri iniminen toimii yleisellä tasolla.
Mutta ei kaikki. On olemassa poikeuksia, tietty, kuinkas muuten - miksi kaikki eivät ole hyviä asiakkaita kaupustelijoille?
Osa massasta on syystä tai toisesta, sitä nyt pohtimatta, selvästi itsetuntoisempaa kuin se suuri "demokraatinen" enemmistö johon valtakin nojaa/sen oikeutusta perustellaan. HEH!
Tuo poikkeuksien joukko, joka erinomaisesti erottautuu tyhmeliinien joukosta itsetunnossaan ja -tietoisuudessaan, on se joukkio, kopla tai syntipukki, joka viime kädessä tullaan syyllistämään tämänkin pian päälle kaatuvan lamaorgasmin aiheuttajaksi. Viimeiseksi korreksi joka taittoi kanelin niskan.
Syntipukeiksi eivät päädy ne laskutaidottomat, ahneuden ja vallanhimon sokaisemat tollot, joiden ainoa uskonto on typerääkin typerämpi usko kulutuksen ikuiseen kasvuun.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Uutisissa kailotettiin juuri että kaupan joulumyynti jäi 0% kasvulle. Odotukset olivat wielä marraskuussa 3% luokkaa. Kasvun 0-tuloksen syyksi oli rustattu lausunto:
"Kansalaisilla on varoja kyllä, he siis vaan kieltäytyvät, kuluttamasta."
Syyksi ei suikaan kerrottu asian kääntöpuolta, sitä että tämä tavallinen rupusakki on eläimellisen vaistonsa perusteella alkanut hillitsemään. Rupusakki on aistinut ennen "wiisaita" johtajiamme jo, että metsään ollaan menossa näkemättä puita.
Mutta niin kuin hallinnon dogmeihin kuuluu: "Syyllistä ennen kuin toinen ehtii. (Tsen Tzu)", niin taaspa rupusakista leimattiin syyllinen. Kaikki menee persiilleen kun kuluttajan rooliin valittu kuluttaja ei kuluta, ei toimi niin kuin halutaan.
Onnea vaan maailmanparannukseen! Kokemus on mulle opettanut, että se on syytä aloittaa itsestä. Kun saat toisen samaan ruotuun, tulos on 100%. Siihen ei pysty riinpiissi, eikä vihreät, eikä muutkaan yhteisöt, vain iniminen yksinänsä voi asiansa muuttaa.
"Kansalaisilla on varoja kyllä, he siis vaan kieltäytyvät, kuluttamasta."
Syyksi ei suikaan kerrottu asian kääntöpuolta, sitä että tämä tavallinen rupusakki on eläimellisen vaistonsa perusteella alkanut hillitsemään. Rupusakki on aistinut ennen "wiisaita" johtajiamme jo, että metsään ollaan menossa näkemättä puita.
Mutta niin kuin hallinnon dogmeihin kuuluu: "Syyllistä ennen kuin toinen ehtii. (Tsen Tzu)", niin taaspa rupusakista leimattiin syyllinen. Kaikki menee persiilleen kun kuluttajan rooliin valittu kuluttaja ei kuluta, ei toimi niin kuin halutaan.
Onnea vaan maailmanparannukseen! Kokemus on mulle opettanut, että se on syytä aloittaa itsestä. Kun saat toisen samaan ruotuun, tulos on 100%. Siihen ei pysty riinpiissi, eikä vihreät, eikä muutkaan yhteisöt, vain iniminen yksinänsä voi asiansa muuttaa.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
torstai 8. tammikuuta 2009
SiLLiRiMPSiS
SiLLiRiMPSiS
Soma on katsella kepeää keinuvaa naaraan menoa,
sileällä tiellä polun haaraan.
Ilman vaaraa, että korville tulisi.
Vaikka mikä mielessä olisi.
Päässä napsahtaa: Lapin kevät, soitimella kaikki.
Ensin korppi, sitten kettu, hukka, metso ja riekko.
Askel kevenee, tie levenee, lavenee
kun syytää itsestänsä joutavia asioita Hiiteen hankeen.
Alkaa jalka nousta, joustaa askel.
Tämä luonto on kaunis.
Riitä ei että puhuu tai kirjoittaa siitä,
on elettävä kauniisti.
Koirut katsovat ihmeissään mikä tuolle tuli,
onko sille annettava luu vai onko se lopetettava.
Vääntää eteenpäin, nokka kohden tuulta.
Ja hymyilee piru niin kuin olisi juuri saanu.
Huit ja hait, sili sekä rimpsis! - Sileä tie!
Hymähdän narreista jotka nyrpistäen harppovat ohi,
mielessään kevyt ja pizza - pizza ja kevyt.
Minulla hunsvotilla hyvin kevytmieliset ajatukset,
haihatukset, hupsuttelut ja höpötykset.
Silirimpsis! Kaksi yötä ja aurinko palaa paikoilleen
Soma on katsella kepeää keinuvaa naaraan menoa,
sileällä tiellä polun haaraan.
Ilman vaaraa, että korville tulisi.
Vaikka mikä mielessä olisi.
Päässä napsahtaa: Lapin kevät, soitimella kaikki.
Ensin korppi, sitten kettu, hukka, metso ja riekko.
Askel kevenee, tie levenee, lavenee
kun syytää itsestänsä joutavia asioita Hiiteen hankeen.
Alkaa jalka nousta, joustaa askel.
Tämä luonto on kaunis.
Riitä ei että puhuu tai kirjoittaa siitä,
on elettävä kauniisti.
Koirut katsovat ihmeissään mikä tuolle tuli,
onko sille annettava luu vai onko se lopetettava.
Vääntää eteenpäin, nokka kohden tuulta.
Ja hymyilee piru niin kuin olisi juuri saanu.
Huit ja hait, sili sekä rimpsis! - Sileä tie!
Hymähdän narreista jotka nyrpistäen harppovat ohi,
mielessään kevyt ja pizza - pizza ja kevyt.
Minulla hunsvotilla hyvin kevytmieliset ajatukset,
haihatukset, hupsuttelut ja höpötykset.
Silirimpsis! Kaksi yötä ja aurinko palaa paikoilleen
Oh-show-tah hoi-ne-ne
"...silirimpsis, sileä tie..."
Do-Dii. Ja original-suorite näkyy sitten kuvaa hiirulla näpäten.
Takaisin paluu <- näppäimellä. Tämä on nyt tässä.
Takaisin paluu <- näppäimellä. Tämä on nyt tässä.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
keskiviikko 7. tammikuuta 2009
SiiSTiTTY VUODATUS
SiiSTiTTY VUODATUS
Astun ulos. Alla pala tammikuuta, mykkää suuta auon,
yllä puolikuu, mutta suoraa huutoo huudan, kaamoskuu.
Kirun hiljaa vaiti. Tukahtua tykkään.
Tempaan varsiluudan, sille närän lykkään.
Tässä valju tulos:
Kiukuissani huiskin, tiuskin katkuisia kitkuisia sanoja.
Helisemään kylmästä värisevän pihapuun oksille
ja sallin senkin itkeä harmista.
Pidän tassulla uksen karmista.
Puran suusta kiukun, kaiku kimpoo puusta,
sinkoo hälyn vasten päästämääni ääntä,
käännän kyljen, ilmoille sen uudestansa syljen,
yhä tyhmyyksiä lauon.
Pidän hetken tauon, viskaan taljan hankeen,
siihen lankeen, lasken kehon kylmän kankeen,
myrkyn uuden kylvän sieluun. Jyrkän.
Pidän pääni, kallon paksun - ylvään,
kierrän pariin kertaan pyhän pylvään.
Sanat, vapaat kanat, sinkoilee vain pitkin pihaa
viiltää omaa lihaa, manaan koko sanaa.
Annan raivon hiertää mieltä, vääntää kieltä,
koko Vuodatus on suoraan sieltä.
Ei mitään mieltä jatkaa tätä kimppamatkaa.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
tiistai 6. tammikuuta 2009
YKSiAAMUiNEN KOi
YKSiAAMUiNEN KOi
Kirpeä huomen, raotan luomen,
seison porstuun rapulla, täydellä akulla.
Olen pirteä.
Hoksaan lumisen unisen tuomen - kajoon sinisen aamun,
riiuulta palaavan haamun, huurtuneen akkunan raamun.
Kaiteella tuultuvan raanun.
Nilin katolta harmajan paanun.
Oksaan nostanut tai ostanut joku punaisen pannan,
ehkä ihanan Annan.
Henkee vedän, räydyn, käydyn kohtaamisen muistan,
siihen aatoksein suistan, muistoistain täytyn.
Pullistun kuin härillään oleva rupisammakko
tai tupaa nurin puhkuva hukka.
Kahta rataa kahta sataa verantaa kuljen.
Kohta sataa.
Sisällä rinnassa tunnetta säästän. Salpaan.
Ulos päästän - päästän päästäni sieluni irti.
Olen kokkosi.
Pörhistän pyrstöä, leyhytän siipiä, hyppään ilmaan
ja kiidän ja liidän, heijaan perässä aatosten leijaa.
Sitten vasta,
taivahasta,
saapuu hilpeä pyry, peittää kuin lasta.
Häipyy rypyt kaikki - maisemasta.
Kohautan olan, otan kolan.
Kirpeä huomen, raotan luomen,
seison porstuun rapulla, täydellä akulla.
Olen pirteä.
Hoksaan lumisen unisen tuomen - kajoon sinisen aamun,
riiuulta palaavan haamun, huurtuneen akkunan raamun.
Kaiteella tuultuvan raanun.
Nilin katolta harmajan paanun.
Oksaan nostanut tai ostanut joku punaisen pannan,
ehkä ihanan Annan.
Henkee vedän, räydyn, käydyn kohtaamisen muistan,
siihen aatoksein suistan, muistoistain täytyn.
Pullistun kuin härillään oleva rupisammakko
tai tupaa nurin puhkuva hukka.
Kahta rataa kahta sataa verantaa kuljen.
Kohta sataa.
Sisällä rinnassa tunnetta säästän. Salpaan.
Ulos päästän - päästän päästäni sieluni irti.
Olen kokkosi.
Pörhistän pyrstöä, leyhytän siipiä, hyppään ilmaan
ja kiidän ja liidän, heijaan perässä aatosten leijaa.
Sitten vasta,
taivahasta,
saapuu hilpeä pyry, peittää kuin lasta.
Häipyy rypyt kaikki - maisemasta.
Kohautan olan, otan kolan.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
maanantai 5. tammikuuta 2009
ELÄMÄN HALLiNTAA
ELÄMÄN HALLiNTAA
Siinäpä sitten - jonakin aamuna, joulun jälkeen. Äijä mökissään tiettömässä kairassa, naaraansa kera. Mahtoiko tuo olla päivää tahi kahta ennen virallista uutta vuotta? Kenties, sama se sille.
Olihan oikea uusi vuosi jo alkanut aikaa sitten, 21. joulukuuta niille jotka ihka aidosti luonnonkierrossa elelivät. Niin kuin nämäkin.
Mutta eihän se semmoinen tavalliselle nykyinimiselle mitenkään sovi, luonnollinen asioiden käsittely, toiminnot ja eleleminen verkkaassa myötäpäiväisessä ajan virrassa. Ei-ei!
~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Otetaanpa alusta:
Siinä sitten - jonakin aamuna, joulun jälkeen, kaamoksen rippeitä lopetellessa. On kapsahtanut joku aika sitten hereille ja asettautunut kykylle akkiloimaan tähdellistä, mieleen pulpahtanutta asiaa, jo aiemmin mainittu äiji.
Ukko raottaa ritsillä loikovan kevyesti pukeneen, puoliunessa torkkuvan naaran yltä porontaljaa. Panee silmät sirrilleen ja silmäilee viekottelevia, uhkeita muotoja. Palahuttaa mielensä tunturien kauniisiin kaariin, niiden myötä kuruissa pilkottaviin tummiin metsäisiin kolmiohin.
Sivullisesta, jos sellainen olisi paikalla - näyttää että olo on kyllä taivaallisen hyvä, raukea, ja epäilemättä molemmilla, olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä sitten - jonakin aamuna, joulun jälkeen, kaamoksen rippeitä lopetellessa. On kapsahtanut joku aika sitten hereille ja asettautunut kykylle akkiloimaan tähdellistä, mieleen pulpahtanutta asiaa, jo aiemmin mainittu äiji.
Ukko raottaa ritsillä loikovan kevyesti pukeneen, puoliunessa torkkuvan naaran yltä porontaljaa. Panee silmät sirrilleen ja silmäilee viekottelevia, uhkeita muotoja. Palahuttaa mielensä tunturien kauniisiin kaariin, niiden myötä kuruissa pilkottaviin tummiin metsäisiin kolmiohin.
Sivullisesta, jos sellainen olisi paikalla - näyttää että olo on kyllä taivaallisen hyvä, raukea, ja epäilemättä molemmilla, olosuhteet huomioon ottaen.
~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Tökkää sormella hellästi torkkuvaa kupeeseen ja kun huomaa tämän kurkottavan vähitellen otteen elämän ihanasta keveydestä, tokaisee leikkisään sävyyn:
"Minäpä taidan ottaa sinusta akan itselleni."
Niin sanoo tuo, koruton, jäyheä miehenpuoli. Ryittää kyllä, viranpuolesta, tässä vakavassa asiassa, kun siinä on vain kaksi puolta ja ne molemmat hyviä.
Nainen tirskahtaa ja hymyilee, silmät siirillään, venyttelee naisten ikiaikaiseen tapaan, kiusaa, pelaa harkinta-aikaa sanoilleen.
Ripistelee perhana, tämä somanen otus, pitkistä ripsistään unihiekat Hiiteen. Katsoo ukkoa siniharmailla silmillään ja toteaa:
"Eipä hassumpi ajatus ukkoseni, vain pitäisikö sitä vielä ennen kun minut otat, sitä ottamista minultakin kysyä?
Minä tätä kyllä jo parina iltana olen päässäni miettinyt ja oikeastaan jo odottanutkin, että älyätkö sinä hyvän päälle mitään vai etkö sinä.
Ja milloinka sitä hoksaat kysyä. Olethan sinä jo förskottiakin siinä asiassa ehättänyt ottamaan. Etten sanoisi. Vai?
Ja kerran sinä minut akaksesi haluat ottaa, niin kävisikö se päinsä että minä samalla sinut ukokseni otan?
Laitamma hynttyyt yhteen ja kokoamme yhteisen lyhteen ja puimme sovussa onnemme viljaa."
"Minäpä taidan ottaa sinusta akan itselleni."
Niin sanoo tuo, koruton, jäyheä miehenpuoli. Ryittää kyllä, viranpuolesta, tässä vakavassa asiassa, kun siinä on vain kaksi puolta ja ne molemmat hyviä.
Nainen tirskahtaa ja hymyilee, silmät siirillään, venyttelee naisten ikiaikaiseen tapaan, kiusaa, pelaa harkinta-aikaa sanoilleen.
Ripistelee perhana, tämä somanen otus, pitkistä ripsistään unihiekat Hiiteen. Katsoo ukkoa siniharmailla silmillään ja toteaa:
"Eipä hassumpi ajatus ukkoseni, vain pitäisikö sitä vielä ennen kun minut otat, sitä ottamista minultakin kysyä?
Minä tätä kyllä jo parina iltana olen päässäni miettinyt ja oikeastaan jo odottanutkin, että älyätkö sinä hyvän päälle mitään vai etkö sinä.
Ja milloinka sitä hoksaat kysyä. Olethan sinä jo förskottiakin siinä asiassa ehättänyt ottamaan. Etten sanoisi. Vai?
Ja kerran sinä minut akaksesi haluat ottaa, niin kävisikö se päinsä että minä samalla sinut ukokseni otan?
Laitamma hynttyyt yhteen ja kokoamme yhteisen lyhteen ja puimme sovussa onnemme viljaa."
~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Ja siitäpä kapsahtaa naaras kaulaan ja ne pussaavat ihan julkisesti kerta kukaan ei ole näkemässä.
Mies nousee ja kiskoo paksusta flanellista tehdyn polvi- pitoisen harsimalla paikatun yöpaidan tapasen roppinsa ylle ynnä astuu postuaan. Avaa konttorin ja päästää naulasta poron reiden, palaa tupaan.
"Tämän juhlan tiimoilta me ei soitellakaan lampaanviululla lampaan polskaa, hoitakoon sitä virkaa poron reisi. Vuolen paistista kunnon käristyslihat, tiriskööt paassa aikansa, lohkasen siihen kuuta.
Ripsautan sitten ajallaan veen ja suolan sekaan."
Ruoka tirisee hällalla rattoisasti, yksinkertaiset lisukkeet ennättävät kyytiin ja haljenneen lieden raoista putkahtelee savun tuoksua sopivasti hajuaistia kutkuttamaan.
Mies nousee ja kiskoo paksusta flanellista tehdyn polvi- pitoisen harsimalla paikatun yöpaidan tapasen roppinsa ylle ynnä astuu postuaan. Avaa konttorin ja päästää naulasta poron reiden, palaa tupaan.
"Tämän juhlan tiimoilta me ei soitellakaan lampaanviululla lampaan polskaa, hoitakoon sitä virkaa poron reisi. Vuolen paistista kunnon käristyslihat, tiriskööt paassa aikansa, lohkasen siihen kuuta.
Ripsautan sitten ajallaan veen ja suolan sekaan."
Ruoka tirisee hällalla rattoisasti, yksinkertaiset lisukkeet ennättävät kyytiin ja haljenneen lieden raoista putkahtelee savun tuoksua sopivasti hajuaistia kutkuttamaan.
~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Napansa täyteen ahdettuaan katsovat raukeina toisiaan silmiin, niin kuin hyvissä kodeissa tapana vain on.
Onnen tyyssijoissa.
Nainen huulet raollaan, salaperäisesti hymyten Mona Liisin tapaan, ehdottaa josko olisi hetkeksi hyvä kellistyä ritsille ja ruokalevolle käydä tämä ihanan aterian jälkeen ja etenkin kun tämä sopimus olisi ratifioitava samaten ennen voimaanastumista.
Kun kummallakaan ei siitä mitään erimielisyyttä synny ja miksipä niin, makuuksille mennään lemmekkäitä silmäyksiä toisiinsa luoden.
Pienen herkullisen episodin jälkeen, jonka tapahtumat kerrotaan joskus muistelmissa, torkahtavat toistensa syliin. Onnelliset. Kiihkonsa päälle.
Onnen tyyssijoissa.
Nainen huulet raollaan, salaperäisesti hymyten Mona Liisin tapaan, ehdottaa josko olisi hetkeksi hyvä kellistyä ritsille ja ruokalevolle käydä tämä ihanan aterian jälkeen ja etenkin kun tämä sopimus olisi ratifioitava samaten ennen voimaanastumista.
Kun kummallakaan ei siitä mitään erimielisyyttä synny ja miksipä niin, makuuksille mennään lemmekkäitä silmäyksiä toisiinsa luoden.
Pienen herkullisen episodin jälkeen, jonka tapahtumat kerrotaan joskus muistelmissa, torkahtavat toistensa syliin. Onnelliset. Kiihkonsa päälle.
~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Rantteelle osunut tuntematon kuljeskelija, satunnainen, olisi kenties ehkä saattanut kummastella jossakin määrin pirtistä kuuluvia kiljahduksia ja volahduksia. Ehkäpä olisi ehättäytynyt akkunan nurkasta tirkistämään mitä pirua siellä pirtissä oikein puuhastellaan.
Se nyt on selvää että kyse oli kaiken kaikkiaan kovin yksinkertaisesta ja luonnollisesta asiasta.
Eii! Lukijan ei pidä nyt ajatella, että siellä mitään suuria vonkaleita olisi ollut esillä, kalansaaliita tai vastaavaa. Sellaisia joihin ei sylen mitta piisaa eikä vaaksa silmien väliä osoittamaan. Tahi muutakaan luonnotonta.
Ei-ei, siellä oli aivan toisenlaisista töistä kysymys. Miesten ja naisten töistä... niitä vain tehtiin yhteistyössä. Mitä parhaimmassa ja antaumuksella.
Se nyt on selvää että kyse oli kaiken kaikkiaan kovin yksinkertaisesta ja luonnollisesta asiasta.
Eii! Lukijan ei pidä nyt ajatella, että siellä mitään suuria vonkaleita olisi ollut esillä, kalansaaliita tai vastaavaa. Sellaisia joihin ei sylen mitta piisaa eikä vaaksa silmien väliä osoittamaan. Tahi muutakaan luonnotonta.
Ei-ei, siellä oli aivan toisenlaisista töistä kysymys. Miesten ja naisten töistä... niitä vain tehtiin yhteistyössä. Mitä parhaimmassa ja antaumuksella.
~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Tätä sietämätöntä onnen pippalointia ja elämisen ihanaa keveyttä seuraili vaivihkaa wanha korppipari joka oli ollut passissa pirtin liepeillä aina siitä saakka kun nuorikko näytti asettautuvan pirttihin taloksi.
Olivat muutaman viikon nyt seuranneet entistä tiivimmin tupalaisten edesottamuksia. Korppia ei turhaan sanota viisaaksi ja nokkelaksi.
Korpeilla - jumalansa armosta, niin kuin se yleisesti tiedossa on, kyty verisuonissa alkaa jo hyvin warhan talvella kiehumaan. Keski talvella oikeastaan jo.
Niinpä vaan muuanna ehtoona, hämärän jo himmennyttyä säälliselle tasolle, kun korppipari oli erottavinaan akkunasta, siihen tihrusteltuaan, juuri sitä epämääräisen vihjailevaa toimeliaisuutta visseihin asioihin. Sitä juuri joka panee ajattelemaan näkijän omassa päässäkin levottomia...
...eipä mennyt kotvaa kauempaa kun korppiherra jo kihnutti itsensä kelon oksalla rouvansa kylkikylkeen liki ja kähäytti korvaan yltiöpäiseen hurmaan vivahtavalla aksentilla:
"Eiköhän mekin kulta, yhyyyyym, hieman, mmmmm, kun kerta nuokin tuolla - duupi-duu? Kohtahan se olisi aika meillä muutenkin meillä lintueläimillä tähän toimeen ryhtyä."
Korppirouva, näkemästään kiihtyneenä, ehkä kuule- mastaankin, parmas kohoillen, mutta siveänä rouvaslintuna, painaa olkansa ukon olkaa vasten. Kujertaa käheällä, kuin synnynnäisen jazz-laulajan äänellä:
"No onhan se käynyt mielessä, kieltämättä, joten eiköhän se ala jo aika semmoseenkin olla. Pojatkin on Lagganporoaidalla paskoja kyttäilemässä omin nokkinensa joten saamme kahdestaan rauhassa.
Et kuitenkin viitsisi ihan minun mielikseni ukko hyvä käydä muutamat piruetit ilmassa kiepsahtamassa, jotenkin se saa minut heti kuumemmaksi ikään kuin."
Olivat muutaman viikon nyt seuranneet entistä tiivimmin tupalaisten edesottamuksia. Korppia ei turhaan sanota viisaaksi ja nokkelaksi.
Korpeilla - jumalansa armosta, niin kuin se yleisesti tiedossa on, kyty verisuonissa alkaa jo hyvin warhan talvella kiehumaan. Keski talvella oikeastaan jo.
Niinpä vaan muuanna ehtoona, hämärän jo himmennyttyä säälliselle tasolle, kun korppipari oli erottavinaan akkunasta, siihen tihrusteltuaan, juuri sitä epämääräisen vihjailevaa toimeliaisuutta visseihin asioihin. Sitä juuri joka panee ajattelemaan näkijän omassa päässäkin levottomia...
...eipä mennyt kotvaa kauempaa kun korppiherra jo kihnutti itsensä kelon oksalla rouvansa kylkikylkeen liki ja kähäytti korvaan yltiöpäiseen hurmaan vivahtavalla aksentilla:
"Eiköhän mekin kulta, yhyyyyym, hieman, mmmmm, kun kerta nuokin tuolla - duupi-duu? Kohtahan se olisi aika meillä muutenkin meillä lintueläimillä tähän toimeen ryhtyä."
Korppirouva, näkemästään kiihtyneenä, ehkä kuule- mastaankin, parmas kohoillen, mutta siveänä rouvaslintuna, painaa olkansa ukon olkaa vasten. Kujertaa käheällä, kuin synnynnäisen jazz-laulajan äänellä:
"No onhan se käynyt mielessä, kieltämättä, joten eiköhän se ala jo aika semmoseenkin olla. Pojatkin on Lagganporoaidalla paskoja kyttäilemässä omin nokkinensa joten saamme kahdestaan rauhassa.
Et kuitenkin viitsisi ihan minun mielikseni ukko hyvä käydä muutamat piruetit ilmassa kiepsahtamassa, jotenkin se saa minut heti kuumemmaksi ikään kuin."
~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Tievaa pitkin vitkutteleva kettu havahtuu, repolainen, jolla vainukin on jo sitä luokkaa, että monesta pälkähästä se sillä välttyy ja monelta satimelta jää saalis nappaamatta yliherkän aavistuksen takia.
Sijoillensa pysähtyy. Herkkä nokka on erottavinaan, että piisinpäästä tulvivaan lämpösen ilman tulvaan on sekoittunut jotain erityisen kiehtovaa tuoksua.
Mutta tarkkavainuiselle otukselle sekin riittää, sensorit poimivat tarkalleen oikeat molekyylit ja syöksevät vihjeen humeettiin toimenpiteitä ja ratkaisuja varten.
Se pyörtää päänsä, tekaisee varmuuden vuoksi ketunlenkin tahi pari ja lähtee oijustamaan jängän yli yhden tutun kettutyttösen tanhuville.
Niiltä jalansijoiltaan.
Kusaisee vaivaiskoivupuskaan tiedotusluonteisesti, että hoitelen asioita. Ja haihtuu hämärän syliin.
Vain mutkitteleva jälkien helminauha juoruaa, että suunnitelmiin tuli äkkiseltään mikkoselle muutos.
Sijoillensa pysähtyy. Herkkä nokka on erottavinaan, että piisinpäästä tulvivaan lämpösen ilman tulvaan on sekoittunut jotain erityisen kiehtovaa tuoksua.
Mutta tarkkavainuiselle otukselle sekin riittää, sensorit poimivat tarkalleen oikeat molekyylit ja syöksevät vihjeen humeettiin toimenpiteitä ja ratkaisuja varten.
Se pyörtää päänsä, tekaisee varmuuden vuoksi ketunlenkin tahi pari ja lähtee oijustamaan jängän yli yhden tutun kettutyttösen tanhuville.
Niiltä jalansijoiltaan.
Kusaisee vaivaiskoivupuskaan tiedotusluonteisesti, että hoitelen asioita. Ja haihtuu hämärän syliin.
Vain mutkitteleva jälkien helminauha juoruaa, että suunnitelmiin tuli äkkiseltään mikkoselle muutos.
~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Jo kenties hamasta aikojen alusta on tiedossa, että kun uros vilpittömästi, kokosydämensä pohjasta puuhaa lapsen teossa mielitiettynsä kera, juurta jaksain yösyömmiä myötä, niin eipähän siinä kyllä runollisille luritteluille juurikaan jää aikaa, kun kaikki liikenevä aika menee ylipäänsä sipistessä ja supistessa tuntemuksia oman rakkainpansa korvaan.
Ja ehkä muuallekkin, mutta jotta sitä ei häveliäisyyssyistä vaan kerrota. Sen saa arvata, kenellä on siihen sopivat suonissa viuhtovat veret. Muut pysyköön vaiti.
Satumaassa, onnen valtakunnassa.
Ja ehkä muuallekkin, mutta jotta sitä ei häveliäisyyssyistä vaan kerrota. Sen saa arvata, kenellä on siihen sopivat suonissa viuhtovat veret. Muut pysyköön vaiti.
Satumaassa, onnen valtakunnassa.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
torstai 1. tammikuuta 2009
lauantai 19. tammikuuta 2008
Hetsetseha he'kotoo epeva'e ešeeva ehova.
Tämä sivu oli wain luotava koska pitkäaikainen
yhteistyökumppani alkoi hulluttelemaan. Kun on
ilmaisesta tarjouksesta kysymys, niin tinkaus-
mahdollisuus kutistuu kuin pyy maailmanlopun
edellä.
Alkuun saattaa olla sorhaamista tämä asemointi
kuni opin talon tavoille ja alusta nöyrtyy.
Silti, vaikka tuhat ihmistä uskoisi hölynpölyyn,
se on silti hölynpölyä.
Kaikki wanhat: kuvat, runot, pakinat ja tarinat ovat
Vuodatuksessa, niin ja warsinainen kotisivuni on
Harmaasusi.
Jos sinulla on jotain josta et voi heti luopua,
et oikeasti elä - sinä vahtaat vain aarrettasi.
Kuta hullummaksi tämä maailma menee, sitä suurempi
syy meillä Rupusakkilaisilla on miettiä kannattaako
meidän edes luottaa niihin ihmisiin, jotka erittäin
varmasti tietää, mitä Jumala heidän tahtoo tekevän?
Waikuttaa siltä että Jumala aina waan yhtyy heidän
omiin toiveisiinsa.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
