sunnuntai 21. tammikuuta 2018

PiKKUViiSARiN HOPPU


PiKKUViiSARiN HOPPU

Oi tätä hohtavaa valkeuden aikaa,
kohtaus johtaa pohtimaan kevättä,
tohtiikohan rohjeta vielä;
Pohjan akka on laulamatta.

Ruoskivat jääneulatuulet ovat yhä tulevaisuutta,
vai liekö yleinen ilmastoinninmuutospäätös
määrännyt net lopetettavaksi -
eivät kuulu joukkoon sopimattomina?

Kevät sen sijaan siirtelee pikkuviisariaan
nyt kyllä sellaista hoppua että pulut ui,
niillä alkamassa kutuaika - yllätysseksiä räystäällä -
jopa julkeasti sähkölangan päällä yhdellä jalalla;
samalla paskoen.

Korpit lentävät päällekäsin - väliin vinksinvonksin;
niin riettaasti jotta tuosta ei voi muuta seurata
kuin avioliitto tai ainakin naimisiinmeno.

Siipipuoli könyää kevätnosteessa noutajaa vartovan
wanhan rähjääntyneen lokkiämmän selkään;
koko tienoon sannikko on ihmisymmärrykseni mukaan
piirretty räpylän kärjellä sydämen muotoisia
harakanvarpaita ja koukeroita täyteen.

Ja elossa vasta tammikuun jälkimmäinen puolisko!

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

2 kommenttia:

  1. Mainiosti sanottu: 'piirretty räpylän kärjellä sydämen muotoisia harakanvarpaita ja koukeroita täyteen.'

    Meidän pihalle on ilmaantunut iso populaatio herra mustarastaita, kaitpa ne frouvatkin jossain piileskelee. Luulen että ne on jossain puskissa talvehtineet, ei kai varsinainen muutto vielä ole alkanut. Eivät lurittele, ääntelevät kyllä. Minusta ne on niin ihania ja iloisia, niitä katsellessa suupielet kääntyvät hymyyn.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi