YÖKYNTTiLÄN SYDÄN
Tammikuisen päivän upeus kaareutuu meren yllä,
liukenee punervan kautta sinervään,
vitkaan - ehtoon myötä -
hyytyy syväntummaksi avaruuden kiehtovaksi sineksi.
Jos sitten luoja suo ja miksipä tuo ei,
tähtimeri puhkoo kannen täyteen pisteitä;
tuikkimaan kaukaisimpienkin eksoplaneettojen
tulkitsemattomia viestejä suuremmoisesta -
toisenmoisesta älystä maanmatosille.
Tuollaiseen näkymään on hyvä lopettaa
koipiensa asettelu toinen toisensa edelle,
luoda laitimmainen silmäys satamaan,
sitten valaistulle rantteelle,
sekä astua muutama rappu
ja poistua uksen aukosta porstuan puolelle
päiväasua riisumaan.
Köökin oven tuntumassa vastaan leijuu
frouan hauduttaman läskisååssin rietas tuoksu;
oven avauksella paljastuu pöydältä
mehevä keko karheaa porkkanaraastetta,
kattilallinen tuppipuikuloita ja rove herneitä.
Kauan eläköön Arktisen hysterian sudennälkä
ja sielun williin saattava yökynttilän sydän!
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi