EPÄOLENNAiSTA

EPÄOLENNAiSTA

Lunta ripottelee;
kuin rukiin siementä vakasta joku tuiskauttelisi
pitkin ja poikin kahden polton huhtaan -
kahden polton siksi,
ettei tällä perällä ole ainuttakaan puuta pystyssä.

Eikä kyllä pitkälläänkään,
ellei merivirtojen jostain ties mistä tuomia
ja aaltojen rannoille haalaamia hyvin suolattuja,
laivamadon rei'ittämiä sellaisiksi lasketa.

No sitä lunta tuiskauttelee ryöppynä,
oikea tuprakka -
mutta mitä sitten.

No-joo - pitkät paskat mokomista,
elämän viisaushan koostuu yhden Yutangin mielestä
epäoleellisuuksien poistamisesta
ja sitä on kyllä hyvinkin uskominen;
sillä lumihan sulaa ihan itsestään.

Tokihan joskus,
erityisesti silloin ja tällöin,
tundralla vastaan osaa astua ihmisolettama
jolla suhde tosielämän faktoihin saattaa olla
kovinkin vapaamielinen;
toki.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.