PiKKUViiSARiN HOPPU

PiKKUViiSARiN HOPPU

Oi tätä hohtavaa valkeuden aikaa,
kohtaus johtaa pohtimaan kevättä,
tohtiikohan rohjeta vielä;
Pohjan akka on laulamatta.

Ruoskivat jääneulatuulet ovat yhä tulevaisuutta,
vai liekö yleinen ilmastoinninmuutospäätös
määrännyt net lopetettavaksi -
eivät kuulu joukkoon sopimattomina?

Kevät sen sijaan siirtelee pikkuviisariaan
nyt kyllä sellaista hoppua että pulut ui,
niillä alkamassa kutuaika - yllätysseksiä räystäällä -
jopa julkeasti sähkölangan päällä yhdellä jalalla;
samalla paskoen.

Korpit lentävät päällekäsin - väliin vinksinvonksin;
niin riettaasti jotta tuosta ei voi muuta seurata
kuin avioliitto tai ainakin naimisiinmeno.

Siipipuoli könyää kevätnosteessa noutajaa vartovan
wanhan rähjääntyneen lokkiämmän selkään;
koko tienoon sannikko on ihmisymmärrykseni mukaan
piirretty räpylän kärjellä sydämen muotoisia
harakanvarpaita ja koukeroita täyteen.

Ja elossa vasta tammikuun jälkimmäinen puolisko!

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.