KOMORKiS
Hyvällä onnella - oikeinkin hyvällä
ja ehkä siunatulla hulluudella,
onnistuisin kai joskus kuvaamaan kuun;
otostamaan sen pitkällä lasilla juuri
kun nousee suolaisen veden syövereistä
horisontin reunamilla olevan saaren takaa.
Tähän saakka lukemattomista yrityksistä huolimatta,
tilaisuus on aina karannut kynsistä -
syystä tahi toisesta - kolmannestakin kai,
ynnä tietty sen takia halutunlainen otos ottamatta.
Milloin syntipukkina on ollut valitulla hetkellä sää,
milloin yksinkertaisesti silkkä hölmöys,
sietämättömän huikaiseva typeryys osata yhdistää
vallitsevia totuuksia yhdeksi kelpo paketiksi
jonka tuloksena sitten olisi huikea akti;
ruudun täyteinen kuva keltaisesta juustotahkosta
sinisen veden syleilystä noustessaan.
Ja että miksikä - no siksi
kun kuu ollessaan verrattavissa johonkin fyysiseen
näyttää itseasiassa valtavasti isommalta
kuin vain sirhottaessaan autiolla taivaalla yksinäisenä.
Vaivihka rukous Mustajalkojen Komorkikselle
ensikerran onnesta lähti tähtisumun helmoissa.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi