iLON LAULU
No se oli eilen;
Tundran tytärtä pukin kärryissä bulevardilla,
samalla hieman syrjänäkimellä seurasin rantaelämää,
tapani mukaan vaivihkaa,
kovinkin pieteetillä.
Ihan silleen siipiniekkoja häiritsemättä,
kun niitä oli siihen kertynyt - yhden -
vissiin kai paatista partaan yli vahingossa pudonneen
turskavainaan hautajaisiin.
Ensimmäistä kertaa syksyn jälkeen
kuulin jostain siltä suunnalta yläkuloista
ja aika pontevaakin,
rohkenisinpa sanoa jopa voimaannuttavaa piipitystä.
Ilon laulua se oli,
riemun säkeitä lasetteli siinä allihaahkaherra,
joka tosin ei osallistunut edesmenneen syöminkeihin,
vaan pysytteli siinä keinuvilla mainingeilla muuten;
kaipa vain ihan seuran vuoksi toiselle moiselle.
Joka tapauksessa moinen viserrys tuntui mukavalta,
ei sitä tammikuussa kovinkaan usein kuule,
enempäsä tuulee vaan mereltä käsin
ja vie kaiken vitskutuksen mennessään -
vielä hyvän matkaa kuivalta maaltakin.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi