sunnuntai 28. tammikuuta 2018

LiNTUJA


LiNTUJA

Varteen otettava pieni katras,
ihan tätä täkäläistä sinnikästä vakikalustoa -
merisirriparvi.

Eipä ne juuri näitä joskus jyrkähköjäkin,
ihmisen mielestä ankaria,
karmivan hyytäviä elinolosuhteita hätkähdä.

Soittelee pitkän hämärän kaamoksen läpi siristen
siinä missä toiset - herkempiluontoiset siipiniekat,
etelän helmoissa lirkuttelevat
ja lataavat seksiä arktisen kesän tarpeisiin.

Nämät peijoonit eivät Arktista hysteriaa hätkähdä,
kiikkuvat palleroiset kotoisasti liukkaiden,
hyisten laskuveden paljastamien kivien päällä;
mitä ätäkämpi puhuri sitä pönäkämpinä.

Einestä katselevat,
nokkasevat kun annospalan keksivät,
siirtyvät seuraavaan episodiin - seuraavalle kivelle,
eivätkä ole oikein milläsikään,
vaikka hurja syöveri ärjyy muutaman metrin päässä.

Talven kauheus sujuu pikkupyrähdyksin
ja vatsalaukun täytettä haalien;
täyttä elämää kaikki tyynni.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

4 kommenttia:

  1. Eivät ne talven kauheutta hätkähdä, mutta meidän pihan tintit pelkäävät täällä pyörivää kanahaukkaa. Ei lintuakaan näkyvissä, kaikki piiloissaan!

    VastaaPoista
  2. "Talven kauheus sujuu pikkupyrähdyksin", totta täälläkin, näillä mennään!

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi