SOPiVAT
Sarastus on hiipinyt jo aikaa sitten,
vuoren laen liki kivipaadet pönöttävät tyyninä,
vapaasti mielikuviteltavina mustina uhkina,
jos vain ite haluaa.
Peikkolauma pelolla ja ilman;
kysehän on mielenmaailman koukeroista,
sellaisista vielä kallonporaamattomista -
epämääräisistä häiveistä -
loppumattomalta tuntuvassa vaelluksessaan
luukopan sisällä ilman ulospääsyä.
Tokihan ne muuten - muissa tapauksissa -
pysyvät samoina tavallisina isoina pultereina
kuin mitä virkaa ovat tehneet ajattoman ajan,
aina siitä saakka kun jääkaudet keksittiin,
nämä varmaan jo varhemminkin
maakuoren murroksista saakka tuossa paikallaan.
Vaan hyvin ovat sopineet olemaan keskenään;
tuskin on isompaa keskinäistä rettelöä ollut,
hyväkuntoisen oloisia äkin vilkaisten,
toki pientä ajanhampaan nakertamaa rapautumista,
mutta että kuitenkin.
Ei se olemassaolo juuri kummosta kaipaa,
riittää että on kivimöhkäle - sillä jo mennään hyvin.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi