PREESENS
Kun katsoo vuoren rintuulta maailmaan,
suolaisen veden kuohuvan aavan yli ulapalle;
kauemmas kuin horisontti sallii,
sinne loitomma,
missä mastojen jalat hopeakolikkoineen seilaavat.
Sen näkymän varrelle mahtuu paljon,
monta yksittäistä pientä episodia,
ihanine omine yksityiskohtineen -
eikä yhdelläkään mitään selitystä -
se löytyy vasta jokaisen katsojan omasta päästä.
Ilman aikojaan - tahi on suorastaan syntymättä,
jolloin niistä pääsee eroon olkiaan kohauttamalla;
helppoa - lääst siisön.
Kenties suurin lahja lienee ihmisen lapselle kuitenkin
pienten yksityiskohtien havaitseminen kauneudeksi;
tässä toimessa saa aikaa hukattua rajattomasti,
sillä niitä yksityiskohtia on olevaisuudessa
niin rajaton määrä,
ettei mitään ole enempää.
Kauneutta olisi siis preesenssiin verrattuna
aivan tolkuttomasti jos,
jos kaiken hummaamisen ja hökeltämisen
malttaisi edes tuokioksi jättää asettuakseen.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi