OLENKO OLEMASSA?
Luontokappaleet ovat kiihottava arvoitus,
koskaan ei voi ennalta arvata niiden reaktiota
ihmiseläimen kohtaamisesta.
Luomakunnan kruunuksi itse itsensä nimittäneellä
sattuu lähes päivittäin kuitenkin äimistyksiä
joita on syönnyttävä ällistelemään siltä istumalta;
jotkut jopa vielä myöhäehtoolla povessaan -
omaa omaatuntoaan lepytellen selittelemään
osuuttaan päivällisen tapaamisen draamaan.
Esimerkiksi kotkat ovat omituisia arvoituksia;
huomaat jossain kallioilla sen,
päätät pysähtyä vahtaamaan
ja kun saat pysäytettyä,
se viikkaa siipispankot auki ja poistuu paikalta.
Tai huomaat dyynin huipulla sen,
pysähdyt jahtaamaan siivet auki-otosta;
eikä se lempohinen lehautakkaan siipispankkojaan.
Istuu kuin tatti muina miehinä:
odotat ja odotat - ei hetkauta siipiään - ei olkiaan,
antaa vaikutelman olevaisen pysähtyneisyydestä.
Siinä vahdatessaan ehtii hyvinkin kysyä itseltään
olenko olemassa - useampaan otteeseen.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi