HiLJAiSTA ELÄMÄÄ
Walpurin jälkeistä elämää;
ranta-aavikolla tepastellaan jälkiä silkkiseen,
hienonhienoon hiekkaan.
Koukeroita niin taajalti,
näyttää kuin maalarimestari olisi pikku hiprakassa
tapiseerannut väärän alan kuviotapetilla
ja sitten kenties tullut jonain -
sanotaan nyt vaikka herkähkösti,
auvoisina selvimpänä hetkinään katumapäälle -
havahtunut äkin,
kiskaissut vuodat pois ihan hyvyyttään.
Niin on kaunis kuvio ihailtavaksi varhaisaamussa,
huomenen lahja kiireettömälle kutvailijalle
joka odottelee hoppuilematta
kuni koiru saa sivuun ojennetun takajalkansa
käännettyä takaisin varsinaiselle paikalleen.
Suolainen vesi on rauhallinen,
vuoksi on kyllä jo tulossa,
mutta kohisee vielä kauempana;
hiljaista elämää.
Siihen ei lasketa - eikä se kosketa -
lokkirintamalla ei luonnonrauhasta ole ylitarjontaa;
heillä eletään viriilin riettauden suurinta juhlaa.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi