KOLMEN ASTEEN HELLE
Oh mikä röyhkeys,
ensin jokunen leppeämpi päivä niin,
että mittaria pitää tuijottaa näkimiään uskomatta,
samoin puntaria;
josko se nyt lopultakin vihdoinkin alkaa tulemaan -
kesän korva -,
ja takatalvet tyssäämään.
Nyt jo ohutta yläpilveä lounaasta haalaa;
varjoksi kai kolmen plus-asteen helteelle,
jottei nokka pala - eikä nahka,
jahka rantteelle on suoriutunut wanha hippi
ilman ihokasta kesää äimistelemään.
Haalasipa tahi ei,
on vain yksi suunta - sinne päin -
kesää kohti mennään.
Kohdakkoin jylisevät vallantietä parvet;
muuttomoottoripyöräaurat surraavat kohti
Maailmanlopun kääntöpaikkaa...
Joko soi Arktisen hysterian elämän laulu piankin
suvea vartoovien eläväisten suista,
viheriäin olevaisten myös,
sekä kaikista, kaikista,
tietysti kaikista muista joita ei tule mainittua?
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi