HiiVATTi

HiiVATTi

Eilen kävi taas yksi niistä lukemattomista kerroista
kun kuvanotin ei ollut mukana
ja tietenkin olisi ollut tähellistä kuvattavaa.

Nooh - wanha otos pääsee sitten tällä kurin
uuteen tulemiseen, uuteen elämään;
uusi mahdollisuus sille arkistojen pölystä.

Vaan onko tässä ryhdyttävä miettimään
millä konstein näille otosilmiöille voisi panna topin;
hämätä niitä?

Pitäiskö kamera kätkeä johonkin olemattomaan,
näkymättömiin niin,
jotta kun avaan uksen
ja lähden taipaleeseen,
kaikista ulkopuolisista tekijöistä katsoen
vaikuttaisi kuin minulla ei olisi digitaalia völjyssä?

Vasta sitten jos tilanne tulee akuutiksi,
tempaisen sen jostain hiivatista salamannopeasti;
napsaisen kuvan
ja kätken ottimen välittömästi samaan paikkaan.

Muina miehinä jatkan siitä taivalta
ikään kuin mitään erityistä ei olisi
iänkuun päivänä sattunutkaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.