MONALiiSA
Kaukana,
jossain etäänperällä santainen ranta,
hyisen vuoroveden siloksi huuhtelema;
odottaa kumisten kantapäiden jälkiä
louhet kahtapuolta aaltoin iskuista kumisten.
Tuttu tola - tuoretta menneisyyttä;
hyvään muistiin syöpynyttä onnea,
sitä mitä otetaan annoksittain esiin
ja muistellaan salaperäinen Monaliisa-hymy
ahavoituneessa kartassa.
Ah - humiseva maailmanlopun ääri ja alku;
oudosti samassa somassa pisteessä kinttujen alla,
takana vankka tunturin hahmo,
edessä rannaton ulappa kiehuvana myllerryksenä.
Ja tuuli huuhtelemassa humeettia,
tuulettamassa sielua
joka yrittää riehumalla pyristellä irti;
lennähtää lokkiparven mukana saaliinjaolle.
Arktiseen valoon parahultaisesti sulautumassa
murtajan aukosta merelle puksuttava troolari.
Vaikka kuin yrittäisi olla kuulematta,
pinnistellenkin,
sitä vain on kuulevinaan Haavruuan laulun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi