perjantai 24. huhtikuuta 2015

ENSiMMÄiNEN TiPPA


ENSiMMÄiNEN TiPPA

Rapsakkaa.
Viimeiset häiveen riekaleet keijujen tanssista
karstanteen päällä urkenevaa sarastusta vasten;
sinnittelevät minkä kykenevät,
huljuvat vähäpätöisinä höykäsen pölähdyksinä.

Voima on ehtynyt
ja yön kukistanut ilo haltijoista;
peikot käyneet tutumaan,
keijut pujahtaneet sinen taakse sfääreihin.
Harmaita leyhähdyksiä ajelehtimassa eeskahtaalle.

Ensimmäinen tippa antaa periksi säteelle,
hellittää otteensa räystäästä
ja pudota mätkähtää eilispäiväiseen kulppoon.

Kuoleman hiljaisuus tyssää siihen paikkaan,
rämähdys havahduttaa muut norkoilevat pisarat;
tuossa tuokiossa käynnistyy tippuvien laulu,
synnyttää sitten joskus puolenpäivän jälkeen
jossain alavirrassa sellaisen kohinan,
että Volgan lauttureilla pukkaa hikeä otsalle.

Tämä on tätä - silmät kiinni näkemistä,
sielu karkuutettuna hurakoiden kera räpistelemään;
mitään asiaa ei siellä kullakaan,
kunhan rätisevät lämpimikseen pikkupakkasessa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi