LUONTORETKi SUOLLE
Pursujen huumaavan kirpeä tuoksu kuumalla suolla,
hillankukkaisen lumen keskellä,
sekoittuneena leijuvaan lehtivihreään,
sumentaa eetoksen lopen tyystin.
Ja noin miljoonan hurmioituneen inisijän osallistuminen
liiskatun syöpäläistoverinsa peijaisiin
saa näkemään humeetin lähes harhoja,
ilman muruakaan muinaisten šamaanien sientä.
Sanojen vuolas suoni kuivuu kaikki tyynni,
ehtyy verensuolaisen hien maistuessa kielellä,
kädentoimien keskittyessä hurmeisiin surmatöihin.
Otsasuonet pullistelevat suorituskykynsä äärirajoilla,
tappava myrkky kohisee vuoksina suonissa,
kiristää lihakset teräksisiksi vaijerikimpuiksi,
pingoittaa jänteet äärimmilleen.
Hikipisaroiden samentama katse
hapuilee neuvottomana eeskahtaalle
hakien ja etsien nevan reunalta kiinnekohtaa,
armahdusta paarmojen raatelemalle iholle.
Ensimmäinen lompolon pilkahdus pounikossa,
toivo herää, alkaa silmitön, sekopäinen,
haparoiva juoksu kohden siunattua vettä.
hillankukkaisen lumen keskellä,
sekoittuneena leijuvaan lehtivihreään,
sumentaa eetoksen lopen tyystin.
Ja noin miljoonan hurmioituneen inisijän osallistuminen
liiskatun syöpäläistoverinsa peijaisiin
saa näkemään humeetin lähes harhoja,
ilman muruakaan muinaisten šamaanien sientä.
Sanojen vuolas suoni kuivuu kaikki tyynni,
ehtyy verensuolaisen hien maistuessa kielellä,
kädentoimien keskittyessä hurmeisiin surmatöihin.
Otsasuonet pullistelevat suorituskykynsä äärirajoilla,
tappava myrkky kohisee vuoksina suonissa,
kiristää lihakset teräksisiksi vaijerikimpuiksi,
pingoittaa jänteet äärimmilleen.
Hikipisaroiden samentama katse
hapuilee neuvottomana eeskahtaalle
hakien ja etsien nevan reunalta kiinnekohtaa,
armahdusta paarmojen raatelemalle iholle.
Ensimmäinen lompolon pilkahdus pounikossa,
toivo herää, alkaa silmitön, sekopäinen,
haparoiva juoksu kohden siunattua vettä.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Auh, ihan liian todentuntuinen kuvaus. Onneksi täällä raikas pohjoistuuli puheltelee järveltä ja pitää öttiäiset poissa.
VastaaPoistaJa onneksi täälläkin puhaltelee, eikä räkkä piinaa...tosin, suopursun ja suon tuoksusta melkein näkee valveunia..kurki!
VastaaPoistaHirviömäistä teurastusta verenimijöille! Taisit hävitä niille. Niitä riittää täälläkin suolaidalla asuessa...
VastaaPoistaDemetriukselle:
VastaaPoistaNo tuommostahan se on, lapsuudesta muistan.
Järvi on nyt meidänkin turvanamme.
Cranelle:
Sitä oikein joskus rukoilee että jokin tuulenviri kävisi.
Marjaisalle:
No sanos muuta, mutta mitäs tukkivat iholle.