lauantai 24. heinäkuuta 2010

AURiNGON SADE


AURiNGON SADE
 
Sade kasteli myrskyssä auringon mystisesti,
läpeensä tyystin koko lystin
ja se roikkui nolona pilven alla pyykkipojista,
yhä hieman kosteana polona.

Sonnustauduin hopulla taattiin,
ponnistin tunturin laelle puuskuttaen - asialla oli kiire.

Saatuani henkeni asettumaan tanssin kesälle,
jotta sain sieluni viritettyä linnunradan taajuudelle,
huusin sille - tälle kastuneelle kultaiselle kehrälle,
unohtamaan häpeensä:
HOI - sattuuhan sitä, olen minäkin kastunut - halusta,
annoin kerrankin sateen tulvan ryöpytä ylitseni,
että puro yht''äkkiä muuttui vuolaaksi koskeksi,
tursusi pursuen sieluuni, huojutti vesisammalen lailla
ja rintani päästi vihdoin virran laulun.


Kehotan heti paistamaan täysillä, aika on ehtymässä;
yö vyöryy jo jossain kirkonkylän tienoilla
vääjäämättömästi tähän suuntaan.
Siinä ei vetkuilut auta kun se ennättää ylle
ja valtaa maan - edessä on taas hämärää ja pimeää.

Tuokion kuluttua seestyy, aurinko on kuivunut,
loistaa joka suuntaan - puuntaa pumpulipilvien reunat.
Ja pilven varjot vaeltavat.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

2 kommenttia:

  1. Riemullinen runo :)Saisit tulla tännekkin pikkasen komentamaan... tuolla se nytkin möllöttään jossain pilven takana ujona, tuo aurinko..

    VastaaPoista
  2. Kaarnikalle:
    Kiitän ja kumarran, niin täälläkin tällä hetkellä, mutta vein sille kipollisen mansikoita ja kermavaahtonokareen.
    Kyllä se siitä.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi