SATUMAiNEN ONNi

SATUMAiNEN ONNi

Williintyneiden naaraitten upea parvi;
kirmaavat häikäisevän valkoista hiekkaa pitkin mereen,
vuohisia myöten.
Kiihkeästi hälisten helmat kainaloon - kykistyvät,
antavat viileän Jäämeren suudella kuumottavaa emoaan.

Se on riitti,
linja-auto lastillinen jostain tuntemattomasta
matkalla johonkin tuntemattomaan;
pysähtyvät Maailmanloppuun.

Alumiinilasiputki täpösen täynnäns' uhkeita naaraita,
kaikilla kesäinen kretonkimekko.
Kaatiot,
jos niitä kelläns' yleensä onkaan helmoins' uumenissa,
viikataan siististi lapoilleen omalle paikalle.

Kuljettaja on pakahtua onneensa,
ohjaamon istuin käy liian ahtaaksi istua
ja hetken jo mielessä kummittelee willin rietas eetos,
riisua ilkosilleen ja rynnätä perään huljuttamaan
itsensä hyisessä vedessä
uudelleen tyyneksi ammatti-ihmiseksi.

Malttaa mielensä, antaa himonsa yltyä;
tyytyy tallentamaan muistiinsa mieli- ja kielikuvia
riittiä suorittavasta naarasparvesta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!