A JA O

A JA O

Meri on valunut niin loitolle,
ettei sen kohinakaan kuulu hiiskumattomassa;
kuulen hengitystäni pidättäin
kuinka kukkalautat kasvavat tundran päällikerroksessa.

Sielikkötantereita, leinikkiniittuja,
hennonsinisiä lemmikkejä, huojuvia kulleroita,
kurjenpolvia, ruohokanukkapälviä,
hillankukkia silmänkantamattomiin
ja jokainen pienikin noronsuu rentukoilla höystetty.

Mystinen sykähdyttävä näky - taika;
miten kuolleelta näyttävä maailma äkin pursuu elämää,
muutamassa hetkessä koko luomakunta elää täysillä.
Käännähdän kantapäilläni ja oitis uudet lajit
puhkeavat kukoistuksen huomeneen.

Tämä loppumaton arktinen valo,
koko ihanan hysterian värisyttävä alfa ja omega;
tuntuu siltä ettei siihen voi tottua,
yhä uusia näkökulmia löytyy alvariinsa.
Kun on parahultaisesti oppinut omaksumaan yhden,
toisesta vinkkelistä kaikki näyttää ihan muulta.

Elä tässä sitten tavallisen ihmisen tavallista elämää
kun sielu huitelee ties missä ja laulaa;
eikä aina kerro palatessaan missä kävi ja mitä näki.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!